... uusi viikko ovella jo koputtelee.

Lauantaina poikkesin yhdellä tuttujen pihakirppiksellä ja löysin tosi halvalla tytölle takin ja ihania helmiä mitä voi pujotella nauhoihin. Pojalle löysin hienon luontokirjan ja sellaisen ihan turhake-sormipolkupyöräjutun, mikä on nyt suosittu poikien keskuudessa ilmeisesti. Luontokirjaa sitten poitsu heti lueskelikin. On hauska ollut huomata, että luontoasiat on hänen mielestä kiinnostavia. Itsekin haluaisin tosi paljon enemmän kulkea metsässä ja luonnossa. Näin vaan kun ei aikoihin ole kulkenut paljoakaan niin hirvittää eksyminen, villieläimet ja tärähtäneet ihmiset, joihin metsässä voi törmätä (tosi todennäköistä joo). Suunnitelmissa on ollut monien kanssa seitseminen ja Otamus sun muut vaellusreitit.  Poika kävikin viime vuoden partiota mutta ei enää syksyllä halunnut. En oikein tiedä millaisia nuo partiotouhut olivat, että mitä siellä loppuviiimein tehtiin. Yksi yöretki oli ja siitä poika tykkäsi. Voi kunpa olisin rohkeampi lähtemään vaellusreiteille poitsun kanssa. Kalastus on myös tullut tänä kesänä ihan lempitouhuksi pojalla. Ihan synnynäinen kalamies oli kun sai madon ja ongen käteen. Mato sujahti koukkuun ja kun kala tuli niin naps, kala pois koukusta ja isku kalikalla. Olin ihan hämmästynyt, että mites se noin hienosti ja rohkeasti toimiikin. Taata osti pojalle virvelin ja poika olikin siitä hirmu innoissaan, hienosti heitteli. Käytiin kesällä soutelemassa minä, taata ja poika. Mielestäni noloa oli taatalle se, että se epäili etten minä osaa heittää virvelillä. Pilkillä ei olla vielä päästy käymään, talvea odotellessa. Kas näin pääsin kirpputoriostoksesta talviurheiluun kätevästi. Tajunnanvirtaa...

Käyn tosi paljon kirppiksillä, noin niin kuin oikeasti ja sitten näillä facebookin ostetaan-myydään-palstoilla. Tyttöparalla on vaatetus tosi paljon kierrätettyä. Ei se vielä sitä tajua, joten mennään näin niin pitkään kuin voidaan. Pojalle alkaa olla nuo vaatteet jo niin käytettyjä ettei kirpulta oikein löydy. Joskus jotain kivaa löytyy. Siinä on kyllä säästänyt pitkän pennin kun kiertelee kirput ja palstat. On ekologistakin.

Lauantaina käytiin leffassa muksujen kanssa. Halusivat nähdä sen Minisankarit. Vaikka se onkin sellainen hyönteiselokuva missä ei puhuta niin lapset tykkäsi siitä paljon. Mäkin tykkäsin. Mies nukahti siellä, noloa.

Ajeltiin vielä anoppilaan kahveelle. Sieltä mies ajoi saamansa hienon uuden synttärilahjapyöränsä kotiin (kyllä se vanhakin vielä jaksaa). Me muut ajeltiin sitten yllätykseksi systerin luo, jossa saatiin aikaiseksi riehuntaa ja meteliä. Napattiin sielä kummipoika mukaan meille ekaa kertaa yökylään. On se aika nöpöliini. Ja kulkee meidän poitsun völjyssä ihan täysillä. Kun ne katsoo telkkariakin niin ihan kylki kyljessä. Hienosti sujui yökyläily. Aamulla ajeltiin viemään kummipoika kotiin ja lähdettiin mökkireissuun. Hieno ilma tuli sumujen jälkeen. Käytiin kahlailemassa kumppareilla rannassa. Lapset teki aarrelöytöjä ihan kirkkaassa vedessä. Nähtiin joutsenten räpylän jälkiä vedenpohjassa. Kyhäiltiin mummun kanssa omppopuille aidat. Nautittiin eväät auringossa. Lekoteltiinkin. Ja välillä lapset ärsyttävästi tappeli ja nahisteli, riehui ja räkätti. Tätä viikonloppua on leimannut jonkinasteinen nahina, nutina, sellainen levoton toiminta johon me vanhemmat ollaan vastattu komennolla ja kurinpidolla sekä ajoittaisilla hermojen menetyksillä. Sunnuntai-iltana sitten lapsilla oli kavereita piha täynnä ja meno sekä meteli sen mukaista. HYVÄ, energianpurkua parhaimmillaan koko sunnuntai! Riehunnan päälle sauna. Uni tuli helposti. Tuliskohan mullekin jos nyt menisin nukkuun. Meen kokeileen.