7 ihanaa tuntia tuli nukuttua viime yönä. tai reilut kuusi kuitenkin. vauva nukkui tuon 7 ja minä sen 6 kun heräsin ihmettelemään moista unen määrää! ai että tuntui ihanalta herätä vasta miehen kellon soittoon..eipä uskoisi että sekin päivä tulisi. mutta näin on. nousin ylös ja join aamukahvit ihan rauhassa ennen kuin poika ja vauva heräsivät. voi tämä se vasta on elämää!

mukavaa, touhukasta eloa täällä on, sitä lapsiperheen arkea, josta raportoin enemmän kun aika antaa myöden. nytkin pirpana sylissä on vähän vaikea kirjoittaa, joten, lopetan.