Siinäpä sitten otsikossa kiteytettynä vähän tämän viikon touhuja.

Mutta aloitetaanpa viime viikonlopusta. Perjantaina jäin suoraan töistä sen rekrytointifirman jonka kautta olen siellä töissä missä nyt olenkin, kesäjuhliin. Harvapa rekryfirma järjestää kesäjuhlia, tai pikkujouluja väelleen. Mutta nytpä oli sellaiset. Aluksi nautittiin lasit kuoharia ja jutusteltiin. Sitten valittiin joukkueet ja pelattiin eriä petanqueta. Mä pääsin jopa jatkoon, mutta ihan finaaliin en päässyt. Saatiin kesälahjatkin; kassit, joissa oli petanque-peli, pikkukuohari ja kertakäyttösadetakki sekä huulirasva. Siitä sitten muut suuntasivat lähiravintolaan syömään ja minä köpsöttelin Tampere-talolle sitä BN:a katsomaan. No, konsertista sen verran, että lämppäribändi oli siis ihan pillipiipari-pilipali-pimpeli-pompelia (siis jotkut tykkäs joo, jopa Aamulehden kriitikko...) ja sit se itse blackmoren keikka oli ehkä ihan jees kuitenkin näin myöhemmin ajatellen. Jotenkin vaan se laulajan ääni ei juuri kuulunut kun rummut ja bassot ja kitarat pauhas yli kaiken. Mä oon aina ollut sitä mieltä, et musiikkia pitää kuunnella lujalla, mut joku raja sentään. Mulla alko ihan päätä särkeen jossain kohtaa. Muutaman biisin tunnistin, tykkäsin niistä Blackmore´s nightin biiseistä kyllä ihan, mut sit sen itse herra Blackmoren vanhoista bändeistä kun soitettiin niin olihan nekin ihan joo kivoi, mut ne on kuultu kyl ihan tarpeeksi moneen kertaan. Mut ihan hyviä nekin biisit oli. Typerintä oli se, et bändi ei tullut vetäseen sitä oikeaa viimeistä biisiä ollenkaan. Vaikka ihmiset seiso ja taputti ja huusi varmaan 20 minuuttia. Mut ei tullu bändi takas.. Vähän huono veto bändiltä.

No loppuviikonloppu meni anoppilassa grillatessa, kauppareissulla, isän luona käytiin visiitillä. Niin, ja ostettiin pojalle istuin meidän pyörään. Maanantaina illalla tehtiin pyöräilyreissu. Poika tykkäs, nauroi ja nautti vauhdista. Aina tuo poitsu nauraa:) Äitin naurava nöpönen:)

Maanantaina käväisin suuhygienistillä. Putsaili mun hampuni ja oli vaan kiiltävän kivat hampaat sen käsittelyn jälkeen. Tällä karkin syömisellä mitä mä harrastan mun hampaat varmaan putoaa suusta joku päivä. Mut ei siellä vissiin reikiä ollut, yksi paikka oli irronnut, joten minut sitten nakattiin jonoon. Menee kuulemma yli puolivuotta, hoitotakuusta huolimatta. Se on sit sellasta se. Kaipa tässä joutaa odotteleen.

Keskiviikkona olinkin pois töistä kun mentiin pojan hoitopaikan kanssa retkelle Mouhijärvelle Kiviniityn kotieläintilalle:) Mummu lähti mukaan. Aamulla touhuissamme lähdettiin. Poika sai ekan kerran matkustaa bussissa ilman, että oli istuimessa. olikin jännittävää. Sitten kun päästiin perille kierrettiin kaikki eläimet. Poika oikein kikatti kun kävi katsomassa kaneja, lampaita ja possuja. Oli aivan hurmaantunut! Siellä oli myös strutseja ja poroja ja ylämaan karjaa ja kaikenlaisia kanoja yms. lintuja. Kaikki katsottiin, poika oli aika innoissaan! Sitten katsottiin mönkijää ja ihmeteltiin alpakoita ja vuohia. Oli siellä monenlaista!
Noin tunti katseltiin eläimiä ja sitten mentiin makkaranpaistoon. Poika söi leipää ja makkaraa kunnon suomalaisäijän tyyliin. Sitten jo uni voitti pienen miehen. Poika yleensä nukkuu tosi huonosti vaunuissa, mutta nyt..nyt kun oltiin eläinpuistossa, jossa olisi ollut monenlaista katseltavaa niin jopa uni maistui! Poika nukkui sinne klo14.30 saakka kun lähdettiin kotiin. Me sitten käytiin kävelemässä, kahviteltiin, katsottiin eläimiä, mä menin mönkijän peräkärryn kyytiin...Et sellainen päivä sitten! No, oli pojalla varmaan kivaa se aika kun oli hereillä:)

Muuten onkin ollut kovin työpainotteinen viikko. Meillä uudistetaan jotain palvelimia tai jotain tuolla töissä ja joku serveri on ilmeisesti pois käytöstä tarkoittaen sitä, että saneluiden purkajat ei pääse purkamaan saneluita, tarkoittaen sitä, että koko talossa on vain yksi saneluiden purkaja.

Minä.

Jepulisjee. Siinähän sitten puretaan. Päivässä saattaa tulla sanotaanko ehkä noin 50 radiologin sanelua ja siihen sit kardiologeja, keuhkolääkäriä, plastiikkakirurgia päälle, jotka myös väliin sanelee. Niinpä minä kirjoitan, napunapu. Eipä naputtelu lopu näköjään kotonakaan....:) Mutta onneksi mä tykkään naputella. Ja siinä oppii paljon asioita kun kirjoittaa eri alojen juttuja.
Näitä saneluhassutuksia ei ole juurikaan tullut vastaan mitä sähköposteissa kiertää. Itse sähläsin tänään kylläkin.... olin kirjoittamassa yhtä ultralausuntoa ja räpeltelin sitä sanelinta kun jouduin kirjoittamaan sillä niin, että painelin vasemmalla kävellä play ja stop ja kelailin ja sitten oikealla kirjoitin kun meidän hieno uusi ohjelma ei löydä sitä vanhaa laitetta ollenkaan. No, räpläsin sitä sanelinta jotenkin ja painoin vahingossa rec-nappulaa.. Niin sitten nauhalle juuri sopivasti sanelun alkuun tuli "apua apua mitä mä nyt painoin, apua apua" oikein naisellisen kimeällä paniikkiäänellä. Ja sitten miehen äänellä sanelu jatkui.. Siitäpä sitten soittamaan lääkärille että mitäköhän mahdat tuohon alkuun sanoa kun joku nauhotti päälle "apua apua..". Näinkin voi käydä. Onneksi vain kaksi sanaa oli jäänyt tuon sähellyksen alle ja lääkäri muisti mitä oli sanellut.

Niin, pitipä kertoa pojan ekasta "kehityskeskustelusta". Toisin sanoen varhaiskasvatussuunnitelmasta päivähoidossa. Torstaina mentiin pojan hoitopaikkaan keskustelemaan poitsusta, miten se on viihtynyt hoidossa, miten se yleensä missäkin käyttäytyy, onko kaikki ok, onko meillä jotain ihmettä mielessä. Lähinnä niitä näitä puheltiin ja käytiin poitsua läpi, et kuinka kaikki sujuu. Ja hyvinhän siellä sujuu. Kiva paikka se on, poika tuntuu viihtyvän! Mukavia tällaiset keskustelut. Ne viemiset ja hakemiset on kuitenkin aina vähän sellaisia muutaman minuutin juttuhetkiä vain.

Että näin. Nyt taidan mennä nukkumaan kun huomenna pitää olla virkeänä. Menen nimittäin ratsastamaan vuonohevostallille!! Sain äitiltä synttärilahjaksi tällaisen elämyksen! Vähän jänskättää!!