Jeps, taas on vierähtänyt tovinen edellisestä tekstistä. Enkä jaksa nyt alkaa sepustamaan mitä ollaan tehty. Kaikenlaista tavallista. Kauhea meno päällä on ollut monta viikkoa. Kaikenlaista kivaa menoa kuitenkin, että sinänsä kivaa matalaliitoa on ollut.

Poika juttelee jo ihan kauheasti meille kaikkea. Ja hämmästyttää tosi usein mietteillään. Kuinkahan paljon ajatuksia sitä oikein tuon ikäisen päässä liikkuukaan.. Viikko sitten nähtiin bussipysäkillä muskarimatkalla kännikala. Se ukko tuli meidän luo, örvelsi ja kovaan ääneen huusi asiaansa. Poika katsoi ihmeissään ja bussimatkalla kun ukko taas innostui juttelemaan meidän kanssa, muakin taputteli olalle, poika käänsi päänsä pois eikä uskaltanut katsoakaan sitä karseeta äijää. Me sitten pojan kanssa juteltiin kun se ukko lähti. Mä möläytin ekana, että "se oli vähän hassu mies". Ja sit aloin ajatella, että vitsit se mikään hassu ollut, ja lisäsin, että " mies oli humalassa". Sit pohdin, että eipä taida poika tietää mitä se meinaa. Sanoin sitten vaan, ettei tarvitse pelätä. Äidin ja isän kanssa ei tarvitse pelätä. Vähän poika sitä toisteli, mutta asia jäi. Kunnes..
.. tänään ihan yllättäen poika ruokapöydässä sanoi: "Hassu mies oli bussissa." Ja mä ihan kauhistuin mielessäni, että miten ihmeessä poika sen noin muistaa, ihan yhtäkkiä lohta popsiessa, sen juopon. Juteltiin taas, ettei tarvitse sitä pelätä, että mies oli humalassa ja siksi sellainen kovaääninen. Poika sitten toisteli, että "ei tarvii pelätä" vähän aikaa ja juttu taas jäi. Siis mistä noita ajatuksia noille pienille putkahtaa ja mitä ihmettä sitä pitäis lapsille kertoa. Mä kyllä meinaan yrittää, että kerron niin kuin asiat on, asiasta riippuen tietty. Niin, eli siis humalassa se äijä oli eikä tosiaankaan mitenkään hassu.Ja ärsyttää, että kehtas tulla mun lasta säikytteleen.Sika.

Kerran tein virheen ruokakaupassa. Siellä oli sellaisia halloween-naamareita. Laitoinpa sellaisen naamalleni ja näytin pojalle. Kivat mulle, itkuun meinasi poika purskahtaa. Pitkään sain selitellä, että se oli ihan naamari vaan, sellainen lelu, eikä mikään oikea olento. Ja ettei sitä tarvitse pelätä. Nykyään meillä ei voi edes mainita sanaa "naamari" kun poika alkaa muuten toistella "ei tarvii pelätä naamarii".Kiva äiti, pelottelee lastaan...:(

Uhmaikä alkaa meilläkin nostaa päätään. Moneen, moneen asiaan on kommentti "ei". Ja kun jotain pitäisi tehdä ja yritetään nostaa syliin, niin poika nostaa kädet ylös ja heittäytyy kaarelle ja lattialle. Eli et saa minkäänlaista otetta lapsesta. Ja väittelyllä ei eteenpäin päästä, joten noin ziljoonat kerrat ollaan päästy lähtemään/pukemaan/syömään/riisumaan/kiipeämään vaunuun/irrottamaan naapurin pojan pallosta puhumalla oikein innostuneesti esimerkiksi roska-autosta/säiliöautosta/makkara-autosta/pakettiautosta/traktorista. Kun siis sanot, että "onkohan se traktori vielä siellä ulkona, mennäänkö katsomaan" niin eiköhän lapaset vilahda käsiin tms. Onneksi on noita menopelejä jos jonkinlaisia ulkona, joita sitten ihastellaan. Suurinta huutoa on se kun roska-auto tulee tyhjentämään meidän Molok-roskiksia. Sitten me katseltiin parikymmentä minuuttia jotain betoniautoa (=säiliöauto) raksan vieressä. Ne raksamiehet ihmetteli yllättävää yleisöä. Pelasti pienen pojan päivän.
Mutta että illalla on joskus aivan poikki kun saa keksiä aina uuden jutun, mistä innostua, jotta saadaan jokin pikku juttu tehtyä. Psykologista silmää saa siis käyttää päivittäin, paljon.
Mutta silti, luulen, että tämä mahdollisesti on vielä alkusoittoa. Eikä oikeasti tämä vielä tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä. Ihanaa on kun saa kertoa poitsulle uusista asioista. Pieni poika ihan todella kuuntelee ja ilmeisesti rekisteröi asioita paljon enemmän kuin mitä me aikuiset tajutaankaan.
Joskus kun kerron vaikka mummulle mitä poika on tehnyt, niin vaikka poika leikkisi itsekseen, niin pysähtyy ja jää kuuntelemaan, että mitä se äiti nyt musta oikein kertookaan.
Ettäoikeasti kuitenkin ihana ikä ja poika on aina vaan suloisempi pikku pörröpäinen vekara. Sulattaa vanhempien sydämen uudelleen ja uudelleen touhuillaan.:)

Pikkujoulut oli jo yhdet, ne oli hauskat!
Seuraavat onkin ensi viikon perjantaina, työpaikan pikkujoulut meinaan. Jotain kolttua sinne pitäisi katsoa. Myin suurimman osan vaatteistani kirppiksellä joten jotain pitäis kai hankkia.

Muuten kyllä on todella harmittavaa/masentavaa tuo harmaus ja sade. Tulis pikkupakkanen ja pieni kerros lunta ja niin mä olisin tyytyväinen.

Ettäpä sellaista yleistä pulinaa meidän elämästä.
Mulla on kampaaja torstaina. Aika kiva juttu.