... vain neljä kirjainta sinulle

mutta koko maailma minulle.

 

Näillä sanoilla alkoi tämä äitienpäivä tänä vuonna. Itku silmässä oli sekä äidillä että isällä. Sain vielä rustistuksen pojalta ja ihan oikeat ensimmäiset äitienpäivätoivotukset pojan suusta. Ihana juttu kerrassaan, ei äkkiä parempaa keksi!

Nyt onkin sitten äitiä juhlittu koko viikonloppu! Perheen iskä vei äiskän perjantaina kaupungille lahjaa ostamaan ja syömään. Sain ihan itse valkata lahjan ja korubutiikkiin suuntasin tieni. Kauniin keltakulta-valkokulta-timanttisormuksen kanssa astelin ulos kaupasta. Sitten vielä kunnon valkosipulipiffit muine herkkuineen äiskän masuun ja johan oli aika lellitty olo. Lauantaina sain vielä kukkasenkin, vähän etukäteen kun iskä ei tiennyt voika kukkaa jättää sunnuntaiaamuun asti miten hoitamatta..

Sunnuntaiaamuna sitten kuuntelin itsekseni tirskuen sängyssä noita perinteisiä aamupuuhia. "Keitetääns äitille kahvit" (ohjeet annoin edellisenä päivänä:) "eiei, älä sinä syö niitä, ne on äidille!" yms. Sitten tuli perheen miehet korttien ja tarjottimen kanssa makkariin. Ihanin äitienpäivä kyllä oli tähän asti! Tässä siitä kuvia:

 

Iskä otti kuvan ennen tarjottimen tuomista, tarjottimen mansikoista oli varmaan puolet jo paremmissa suissa ennen kuin pääsin herkkuja näkemään..

 

Kaksi pörröpäätä herkuttelee!

 

Poika itse halusi ottaa kuvan tekemästään kortista! Olikin niin ihana kortti, että itketti!!

 

Vielä kansikuva kortista

 

Näin! Matka jatkui sitten kohti mummuja! Toista mummua lähdettiin onnittelemaan mökille asti! Siellä mummu kukitettiin, lahjottiin ja halailtiin! Sitten maisteltiin mökkiherkkuja ja käytiin ihastelemassa viereisen pellon kahta traktoria sekä järven rantaa joutsenineen.

Pojat otti nokoset (kaksi tuntia) sillä välin kun minä, äiti ja T-eno kahviteltiin pihalla. Otin aurinkoa naamaani ehkä viisi minuuttia ja sain naamaani jotain ihme pilkkuja.. kuinkas muuten. Jotkut ruskettuu hienosti ja tasaisesti, mä vaan punerran, palan ja saan jotain laikkuja.. upeaa.

 

Päikkäreiden jälkeen touhuttiin kaikenlaista yleisesti. Pojat totesi, että rännissä on reikiä, ja ehkä jonain kauniina päivänä ne pitäisi vaihtaa.. Lintuja nähtiin mahdottomasti, kovat pesimispuuhat niillä oli meneillään. Luonto oli niin mukavan vihreää jo ja kukkia nähtiin, ja niiden alkuja vaikka millä mitalla.

 

Iltapäivällä suunnattiin Ooppelin nokka kohti toista mummulaa. Taas onniteltiin mummua ja juotiin vielä äitienpäiväkahveetkin kakkuineen kaikkineen!

 

Nyt on sitten talo täynnä uupuneita matkaajia! Mutta kerrassaan ihana äitienpäivä!

Aamulehdessä on kovin kirjoiteltu, kuinka lasten kuuluu muistaa äitejä ja isejä, ei puolison. Mutta on se vaan mielestäni aika mukava saada sitä krediittiä siltä puolisoltakin, että kiva kun olet meidän perheessä ja teet oman osuutesi perheen eteen. Sen äitimäisen/isämäisen osuutesi, jota ilman meidän perhe olisi ihan vaillinainen.

Itse ainakin haluan muistaa myös miestäni isänpäivänä. On se vaan mukava kun on juuri tuo ukko mun lapseni/lasteni isänä!

 

Ettäs nyt tiedätte mun mielipiteeni.

 

Täytyy myös sanoa, että alkaa tuo poika olla niin ihanassa iässä, uhmasta huolimatta! Huomaa, että tosiaan omia ajatuksia ja mietteitäkin on alkanut tulla pikkuiseen pörröpäähän. Onpa vaan ihanan mahtavaa sekin, kun kerran nukuttaessani poikaa kerroin kuinka paljon äiti poikaa rakastaakaan, niin poikakin totesi "mäkin rakastan äitiä." Oivoi, äidin sydän suli. Kyllä vaan uhmakohtaukset unohtuu salamana mielestä.

 

Että kyllä vaan niin on, ettei elämässä paljon suurempaa ihmisen muuttajaa ole kuin oma lapsi. Ja ihan superkiitollinen olen näistä kahdesta lapsesta olen. Kun eivät kumpikaan helpolla ole tulleet, ja kun seuraa niin monien vuosien yrittämistä, ei voi kun olla kiitollinen ja pitää kestopeukkuja noille yrittäjille. Tietenkin elämä on aivan yhtä suurta ja syvää ilman lapsiakin, ehkä helpompaa ja vapaampaa. Saa kokea erilailla asioita ja paljon enemmänkin.

 

Tähän loppuun liitän vielä vappuisen kuvan, ja sitten pojan ottaman kuvan äidistään:

 

Poika, serpentiini ja vapputorvi

 

Vähän sameahko äiti