Juuri ajattelin, että josko taas kirjoittelen kuulumisia, ja bongasin tuon kärkkään kommentin edellisestä raportista. Anonyyminä sitä on helppo kuittailla.. kuka sitten lieneekään ;)

Mutta todenteolla, aikaa edellisestä kirjoittelusta on aivan liikaa. Siispä tästä tulee sellainen novelli, ettei toista. Koittakaa jaksaa lukea. Kirjoitankin tätä koko vappuyön sitten. Ja join yhden siiderinkin äsken, kaikki kirjoitusvihreet on sitten Upciderin syytä.

Maaliskuussa puuhattiin kaikenlaista, siinä loppupuolella siis (alkupuolellakin joo, mutta niistä menoista jo kirjoitinkin). Käytiin pojan kanssa konsertissa ja soitinesittelyssä konservatoriolla. Tällä kertaa kiinnosti viulu. Huilu tai viulu, mikä sitten seuraavana...

Maaliskuulle kuului perus kotielon lisäksi kirppismyymisiä, ompeluseuran tapaaminen, kaveritreffejä.. ihan kivoja juttuja.

Maaliskuun lopulla alettiin myös jo kovasti odotella siskon jakautumista. Masu oli jo ihan sopivan kokoinen synnyttämistä varten ja taisi tuleva äitikin siinä olla jo valmis koitokseen. Maaliskuussa ei kuitenkaan vielä alkanut tapahtua.

Huhtikuussa poikkeiltiin Edenissä pojan ja serkkutyttöjen kanssa. Se onkin pojan suosikkipuuhaa, polskia Edenissä.

Synttäritkin vietettiin, omani nimittäin. Kutsuin vaivihkaa naapurit aamulla kylään ja syötiin kakkua ja muita herkkuja. Oli ihan jees vanheta taas vuosi.. Viikonloppuna sitten kahviteltiin perheen kesken, kakuteltiin. Synttärit oli taas hyvä syy kutsua vieraita ja herkutella :)

Käytiin myös kummitytöllä kylässä. Ovat rakentaneet Pirkkalaan ihan upean kodin itselleen. On siinä ollut urakkaa mutta lopputuloskin oli hulppea! Hatunnosto heille!

Ja vihdoinkin, 14.4. syntyi meidän sukuun sitten ihan uusi, syötävän suloinen pieni poika! Sisko punnersi sisukkaasti maailmaan tomeran pienen poikavauvan, joka on sulattanut tulevan kummitädin sydämen aivan kertakaikkiaan! Pääsin sairaalaankin kurkistamaan pientä tulokasta ja voi että oli ihana. Onnea tätäkin kautta vielä koko perheelle! Kun sitten nähtiin myöhemmin pikkuvauvan kotona, meidän poikakin piti vauvaa sylissä ja oli niin tärkeänä että. Kun vauva itki, poika totesi vain, että:"Mua ei yhtään haittaa vaikka se itkee." Meillä kotona puhutaan usein pikkuvaavelista. Poika kertoo usein asioita vauvasta ja vertailee sitä muihin kuinka pieni vauva on. Taitaa olla tärkeä tämä serkkupoika pojalle! Tytteli ei oikein alkuun hokannut, että se on ihan ihminen siinä sylissä se vauva. Mutta kun vauva äänteli ja sitä nosteltiin niin tyttö ihmetteli vähän. Ei vielä varmaan oikein ymmärrä, että mikäs tuo pikkuihminen onkaan. Vaikka itsekin juuri oli samanlainen pieni:)

Poikia onkin nyt syntynyt. Kahdelle kaverille on tullut pojat, siskolle poika ja vielä yksi kaveri on saamassa pojan alkukesästä. Silloin kun meidän poika syntyi, tuntui kaikille muille syntyvän tyttöjä. Mikähän kausiluontoinen juttu se on :)

Tyttösen neuvolakin oli tässä. Hienosti kasvaa typykkä. Kaikki oli ihan hienosti. Silmälääkärille vain ollaan menossa nyt karsastuksesta toista kertaa. Aika selkeäkin se karsastus on, mitähän sille sitten tehdäänkään. Se pian selviää. Toivottavasti.

Tyttö sanoo jo, että: kato, kukka, äiti, heihei, joo, kakka. Ei vielä selkeitä sanoja paljon, mutta muuten omaa jutustelua tulee. On se niin nöppelissä iässä. Vähän sellainen herkkis se on, loukkaantuu edelleen sydänjuuriaan myöten, jos kovaan ääneen komentaa. Ja riehuu mielellään, kun poika vähän lähtee touhuamaan niin onpa tyttökin samanlailla menossa mukana. Kiljuu ja juoksee. Huhhui mikä meno ja meteli. Tyttö tykkää myös kiipeillä. Juuri huomattiin, että se keittiön kaappien penkominen on vähän jäänyt. Ihanaa. Jospa se sitten ei enää haekaan bioroskiksesta vanhaa leivänkannikkaa syödäkseen...tai kuljettele tyhjiä pulloja ympäri kämppää, tai kakkuvuokia sinne tänne.

Kampaajalla käytiin tytön kanssa. Ei ole tytsy vielä tajunnut, että se on KIVA juttu. Kiljui ja huusi, ei suostunut tuoliin, kaavusta puhumattakaan. Onneksi se oli lasten kampaamo, joten kampaaja tiesi mihin oli ryhtynyt. Siinä sitten siellä täällä kampaamoa kampaaja nips naps napsautteli hiuksista aina vähän kerrassaan kun tyttö oli paikallaan eikä karjunut.

Toinen kumma juttu oli kenkäkauppa. Ei tyttö välittänyt kenkäostoksistakaan. Kehen lie tullut, ei minuun ainakaan. Kirkui kun piti koittaa kenkiä, juoksenteli ja tipautteli kenkiä hyllyistä. Mutta uudet kengät löydettiin, ruskeat, joissa violetti kukka. Hienot. Kotona kyllä tytteli laittelee kenkiä jalkaansa vähän väliä, lähinnä kyllä pojan kenkiä.

Pojan kanssa ollaan nyt paljon pyöräilty ja ulkoiltu. Ihana tuo meidän etupiha, siinä on leikkimökki, hiekkalaatikko ja pelikenttä. Ja hienosti on poika pysynyt omilla alueilla, paitsi kerran. Ripustettiin ulko-oveen ilmapalloja ja serpentiiniä ja yhtäkkiä huomasin, että poitsua ei näkynyt. Huutelin ja siellä se viipotti, parkkipaikalla. Kalsareissaan ja pelkissä sukissa. Teki vaan pienen pyrähdyksen... olin tosi kiukkuinen kun lähti omalta pihalta, mutta vaikeaa oli ripittää kun nauratti niin. Naapurin kanssa tirskuttiin salaa kun toinen painaa kalsareissaan pikapyrähdyksen, ihan noin vain :)

Naapurissa onkin saman ikäisiä muksuja ja on tosi kiva istua hiekkiksellä kun on seuraa. Yhtenä päivänä keitettiin kahvitkin ja juotiin niitä ja jutusteltiin samalla vaikka mitä. Tosi hieno juttu.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Kyläiltiin siinä ja kukkokin muni meidän tyynyjen alle. Meille vanhemmille kukko muni pienemmät munat kuin lapsille. Pojan mukaan siksi, että: "kun te ootte raivonnut mulle niin paljon ja laittaneet miettimään." Eipä sitten käynyt mielessä, että miksi on joutunut miettimään...vai ollaan me raivottu.Kuulostaapa kamalalta, lapset kyllä osaa sohaista ihan parhaiten äidin syyllisyyspisteeseen...:/ No, mutta munat syötiin ja yllätykset koottiin. Ollaan oltu ihan happy family, pääosin ainakin, joten ei huolta kenelläkään!! Ei olla liikaa raivottu :)

Mies on siis ollut lomalla pääsiäisen ja vapun välin. Alun perusalkulomakähinöiden jälkeen on ollut oikein mukavaa perheen kesken lomailua.

Niin, sellaista sitten. Vappua on vietetty mukavasti. Käväistiin Tammelantorilla vappukahveilla ja haettiin lapsille pallot, poika halusi Bambi-pallon ja valitsi tytölle Hello Kittyn. Ihana se Tammelantori! Sitten leivottiin munkkeja, joita sitten taatan ja I:n kanssa syötiin. Sitten vain huiskuteltiin huiskuja ja serpentiinejä heiteltiin ja ilmapalloja on vaikka muille jakaa. Huomenna sitten ehkä kurkataan, olisko Nokialla mitään kivaa torilla. Poika kyllä totesi nukkumaan mennessään, että päästää Bambi-pallonsa taivaalle, ostaa uuden pallon ja päästää senkin taivaalle, ja taas ostaa pallon ja päästää taivaalle.....Kuulemma koko palloTERTUN päästää taivaalle.. Taitaa tulla meille kallis vappu...

Nyt loppuu rapsa ja meen nukkuun. Huomenna taas kujeillaan uusi kujeita!