Pyhitän tämän tekstin vauva-asioille, joten vauva-asioista-ei-kiinnostuneet siirtykööt muille sivuille!

 

No niin, täällä sitä siis odotellaan, maha on aikamoinen pömpsäles ja olo väliin sen mukainen. Ensi torstaina on viimeinen työpäivä ja sitä odotellessa sitten... On kyllä niin väsynyt iltaisin tämä eukko ettei uskois. Välillä ihan pelottaa, että mitä jos mä jäänkin tällaiseksi fleguksi. Ei kyllä mitään ylimääräistä jaksa tehdä. Luulen, että kun työt jää pois häiritsemästä elämää niin sitä vähän virkistyy. Paljon on kyllä tehtävää, et sais kyllä sitä energiaa jostain tulla! Tarvii laittaa kaikki vauvan vaatteet valmiiksi, varustaa kaapit tuttipulloilla ja Nannilla (jos oikein varustautuu pulloruokintaan niin ehkä se imetyskin sitten sujuu paremmin), ostaa kaikenlaista tarvikkeita vaipoista tissivoiteisiin, korjata imetystyyny, siivota huusholli siihen kuntoon, että kehtaa vauvan tuoda taloon, valokuvat pitää järkätä ennen kuin uusia alkaa tulvia...jne. Kaikenlaista. Sit poitsu jää silleen pois hoidosta, että pidetään kaksi päivää viikossa hoitopaikkaa varattuna poikaa varten. Ei oo kovin kallista niin päädyttiin siihen. Ja poika tuntuu niin tykkäävän peuhata siellä, ettei se varmaan paha ratkaisu ole.

Mulla oli niitä järkyttäviä suonenvetoja.. niitä vastaan taisteltiin magnesiumin, D-vitamiinin, villasukkien ja säärystimien kanssa ja tuntuu nyt siltä, että taistelu ollaan voittamassa. Suonenvetojen puolesta on saanut nukuttua paremmin kyllä, mutta virtsarakko tykkää aktivoitua pari kertaa yössä. Samoin tuntuu, että yläkertaan muuttaneet uudet naapurit  "aktivoituu"  öisin youknow, tai sitten tykkää vaan luukuttaa satanistimusiikkiansa puoleen yöhön, sekin tuo pikantin lisän näihin levollisiin öihini. Mies kyllä nukkuu onnellisena, häiriintymättä oikein mistään. Miten yllättävää.:)

 

Mahanahka tosiaan kiristyy uhkaavasti. Kävin töissä taas ruinuttamassa radiologilta, että kurkkaa masuun miten päin se vaavi masussa oleilee. Siellähän se peppu edellä olis kovasti tulossa. Samoin terkka sen tunnusteli eilen, että perätilassahan tuo on. No, tänään ruinutin vielä meidän työpaikan yhden kätilön kurkkaamaan masuun 4D-ultralla, ihan vaan uteliaisuuttani. Ja voi että oli hassu näky! Ensinnäkin, vauva oli aivan isänsä näköinen, paitsi nenä. Ihan mahdoton perunanenä sillä vauvelilla oli!! Käsi poskella se pötkötteli masussa, ilmeisesti nukkui, haukotteli oikein makeasti kuvassa. Ei sitten muuta katsottu, sain yhden hienon kasvokuvan mukaani! Sitä onkin nyt sitten ihmetelty ja naurettu kun vauva on niin ruttunaama pottunokka kuvassa. Ja muuten niin isänsä näköinen, hahhaa:) Saas nähdä millainen otus sieltä putkahtaa sitten aikanaan. Niin, ja ilokseni sitten vauva oli kääntynyt pää alaspäin. Onneksi. Ehtiihän se tietty vielä mennä miten vaan, nyt alkoi 35. viikko, tilaa vielä vissiin on touhuta masussa. Meidän poitsuhan käännettiin aikoinaan, tehtiin se ulkokäännös. Ei mikään miellyttävin homma, mutta mieluummin se kuin perätilasynnytys. Tays kai mielellään laittaa toissynnyttäjän synnyttämään normaalisti perätilavauvat. Mutta olenpas tehnyt tässä asiantuntijahaastatteluita, eikä se perätilasynnytys niin karmea ja riski homma kuitenkaan ole sitten niin. En tiedä, kaikenlaisia tarinoita sitä on nyt kuullut. Toivotaan nyt, että vauva tajuaa mennä pää alaspäin ja pysyy niin. Ihan hirveästi se liikkuu masussa, että touhukas vauva on tulossa!

 

Supistelujakin on jo tullut, vauhtia pitää himmata ja kävelen sitä naurettavaa ankkakävelyä jo. Mutta 1,5 kk laskettuun aikaan enää jäljellä. Aika vähenee ja synnytys lähenee. On alkanut se jo jännittää. Taas sinne joutuu ponnistelemaan. Mitähän siitäkin tulee?

 

Sisko ehdotti, että teen veikkauskisan tänne. Eli laittakaas veikkauksia, koska beibi syntyy, päivämäärä ja kellonaika. Lähimmäksi osunut palkitaan! (ps. Ne jotka veikkaa yli, saa risuja!)