Luulittepas, että tämä blogi on ihan kuivunut kasaan, mutta eipäs olekaan. On taas ryhdyttävä osa-aikaiseksi kirjailijaksi ja alettava kirjoittelemaan tänne höpinöitä.

Katselin, että SYYSKUUSSA olen kirjoittanut viimeisimmät tekstini.. hups vaan, noin se aika kuluu.

Syksy meni oikeastaan aika kivasti. Tein töitä 6 h/päivä. Lapsilla oli lyhyemmät päivät päiväkodissa ja itsekin jaksoi paremmin. On tuossa töissä käymisessä ollut vähän totuttelemista. Välillä edelleenkin tuntuu siltä, että huh, tätäkö pitäis jaksaa hamaan eläkkeeseen saakka. Mut jospa se jossain kohtaa helpottaa.. en tiedä sitten siitä.
Tytteli viihtyi alkukangistelujen jälkeen hyvin omassa ryhmässään. Ryhmässä oli siis 1-3-vuotiaita. Vähemmän noita 3-vuotiaita, joten se vähän otti päähän, että ihan noiden pienempien kanssa vaan oli leikit sun muut. Nyt vuoden alusta tyttö siirtyy 3-4-vuotiaiden ryhmään, Sirkkuihin. Hyvä niin. Ohjaajat päiväkodissa ovat olleet tosi kivoja, kaikki on sujunut ihan hienosti. Joulujuhlatkin vietettiin, lapset lauloi ja soitti, sitten syötiin puuroa.
Minä itte-vaihe on nyt meneillään typsyllä. Se on hauskaa katsella jos on vaan aikaa antaa toisen kokeilla ja mekastaa jos ei heti onnistu :)

Pojan eskari on sujunut yli odotusten. Ohjaajat on tosi kivoja kaikki. Entinen hoitopaikka kun oli sellainen, että joka päivä hoettiin kuinka levotonta touhu on ja kuinka vilkas poika on, niin täällä päiväkodissa sitä ei jatkuvasti hoeta. Poitsun ryhmässä on monia vilkkaita poitsuja, ryhmässä on muutenkin 23. Iso ryhmä on jaettu kahteen, on timantit ja töppöset :) Että vauhtia riittää noin isoissa laumoissa kyllä. Aina kun hakee poikaa päiväkodista saa kuulla jonkun kivan jutun mitä päivällä on tehty ja mitä poika on touhunnut ja jutellut. Joskus on ollut tietty jotain häslinkiäkin. Mutta kyllä noilla tuolla eskarissa on niin kivoja  juttuja joka viikko. On noita lukemisia ja laskemisia ja askarteluja. Sitten joka viikko ne retkeilee luonnossa. Kävivät myös luistelemassa ja varmaan sitten menevät vielä hiihtämäänkin.

Poika on tässä syksyn aikana oppinut lukemaankin. Tavailee hienosti sanoja, ihan itsekseen on taidon opetellut. Myös innoissaan laskee laskuja. Iskä antaa laskun ja poika sen sitten ratkaisee. Osaa jo kertolaskujakin :) Aika taitava :)
Edelleen poitsu on kovasti innostunut hiihtämisestä. Nytkin tuolla viereisen pellon ladulla sivakoi uusilla suksillaan. Ja luistelukin sujuu jo tosi hienosti.
Vähän on jo alkanut (minua) mietityttää syksyn koulun aloitus. Toisaalta uutta ja jännää, toisaalta kauhistuttaa, että noinko iso siitä on jo tullut..

Lapset on jo nyt noin isoja (oikein 3 ja 6 v) ja tuntuu, että elämä jo vähän helpottaa, verraten noin niin kuin vauvatouhuihin. Haikeuttakin ilmassa, toisaalta helpotusta. Joka tapauksessa elämä on ihan uomissaan ja kaikki sujuu ihan mallikkaasti.

Itsellä alkaa työelämässä haasteellinen aika. Siirryn sairaanhoitajan hommiin pitkästä aikaa. On sitä tullut respassa jo istuttuakin. Respahommat on kivoja, mutta mun työnkuva on supistunut niin suppeaan työnkuvaan, että en sellaista kovin pitkään jaksa. Ja mietin, että kynnys hoitotyön tekemiseen nousee koko ajan. Nyt siihen on ryhdyttävä jos meinaa. Jossain kohtaa mietin, etten halua enää tehdä ollenkaan hoitotyötä, mutta mun työpaikka on niin kiva ja ihmiset sekä jopa pomot niin mukavia, että tuolla rohkenen aloittaa uudet kujeet. Mun hoitotyöuran aloitus ei ollut ihan helpoimpia, näin jälkikäteen ajateltuna. Katsotaan nyt miten alkaa sujua kun on erilainen työympäristö aloittaa perehtyminen poliklinikkahoitajan hommiin. Toisaalta innolla odotan, toisaalta olen kauhuissani. Eiköhän tästäkin selvitä, rankkaa vain varmaan tulee olemaan tässä keväällä kun teen nyt sitten täyttä viikkoa ja uusia haasteita tulee koko ajan.

Miekkonen painaa samaa duunia kuin ennenkin, työvuorot ovat vain muuttuneet. Joka toinen sunnuntai on töitä, mikä tarkoittaa sitä, että saa seuraavalla viikolla arkivapaan. Se on hyvä, lasten takia ainakin. Saavat vapaapäivän päiväkodista.
Mies on ottanut toisen pelivuoron viikolle ja pääsee vähän salibandyileen sit enemmän.

Mun liikuntaharrastus on vähän jäänyt. Nyt tarvis taas alkaa lenkkeileen ja jumppakorttikin on vielä osittain käyttämättä. Jotenkin vain on nyt puhti pois. Mistähän sitä energiaa saisi vähän lisää?? Yleensä liikkumisesta saa sitä energiaa, pitäis vaan saada joku alkusysäys siihen.

Joulu sujui mukavasti, pyhät kun osui niin kivasti vielä. Aatto touhuttiin siskon luona. Joulupukkikin siellä poikkesi, kas kummaa juuri sillä hetkellä kun taata oli käymässä huoltoasemalla.. Pukki toi kivoja lahjoja kaikille ja ilta oli muutenkin mukava. Syötiin ja rupateltiin, ja syötiin.

Saatiin siskon perheeltä joululahjaksi enterovirus, uhmattiin sitä ihan itse kun käytiin kylässä pilkkuisen pikkupojan luona :) Niin sai ensin tytteli sen, siitä muutama päivä niin pojalle nousi kuume ja nyt se on minulla. Tauti ei itsessään ole paha, päivä kuumetta, siihen perään pilkkuja. Mutta kukaan ei halua leikkiä meidän kaa. Ollaan nyt aika epäsuosittuja kavereita. Onpa tullut oltua omissa oloissaan ihan perheen kesken vain.
Uusi vuosi vietettin siskon perheen kanssa kun heillä oli tuo sama tauti siis jo ollut. Taas syötiin, ammuttiin raketteja, saunottiin. Jäivät vielä yöksikin. Pelattiin Fingerpori-peliä ja hölpöteltiin. Perussettiä, mukavaa sellaista.

Muuten ollaankin oltu ihmeen terveitä koko syksy. Saapa nähdä hyökkääkö taudit sitten keväällä vaiko eikö.

Että tällaista. Tämä oli tällainen suppea perusreferaatti syksystä. Voisin taas yrittää joskus kirjoittaa viikon sellaista kerran päivässä-kirjoittelua.

Niin, kävin tänään kampaajalla, värjättiin ja leikattiin hieno otsatukka. Kylläpä piristi.

No, hyvää uutta kaikille!!!! Tavataan taas!