Det är torsdag idag. Vai miten se menee? Nää mun päiväpäivitykset menee nyt tällälailla joidenkin päivien yli hyppien. Koittakaa kestää! Sellaista on elämä.

Tänäänkin, kuten eilenkin heräsin viideltä, koska työt alkaa nykyään välillä klo 7. Pyyhälsin bussiin ja nautin aamuisesta kävelystä mansen keskustassa. Aamulla kun on hiljaisempaa niin siinä on oma fiiliksensä. Töissä alkaa heti rytinällä hommat. Kuusi tuntia annoin täyden panokseni tälle nykyään ruotsalaisten omistamalle firmalle. Pääsin jo niin aikaisin kotiin, että tajusin bussissa istuessani, ettei kannata hakea tyttöä päiväkodista kun siellä vasta syödään välipalaa ja pojan koulu ei ollut vielä loppunut. Oli siis pakko mennä hetkeksi yksin kotiin... oli sekin outoa. No, kävelin poikaa vastaan koululle. Poitsu olikin innostunut kun tulin vastaan ja niin aikaisin. Käveltiin siitä hakemaan tytteli päiväkodista. Ja oli pakko mennä Siwaan jätskille kun oli niin hieno ja lämmin päivä. Sitten käveltiin kotiin naamat jäätelössä.

Kotona kerkesin pötkötellä sohvalla lasten kanssa. Lapset on kivoja kun tulevat kotiin. Ne ottavat heti jonkun oman puuhan. Tyttö riisuu itsensä heti pikkareille ja tekee palapeliä. Poika piirtää, tekee läksyjä, selailee tai pelailee. On sellaista leppoisaa.

Päätin tehdä kerrankin hyvää ruokaa. Laitoin pojan kanssa lohen uuniin ja pellille perunalohkoja ja porkkanoita mauste-öljy-seoksella siveltyinä. Voi että tuli hyvää. Tyttökin saatiin maistamaan lohta. Josta hän sitten ylpeänä mainitsi isälleen kun tuli kotiin. Hieno saavutus! ;) No, ukkeli kun tuli kotiin töistä ja pelaamasta niin lähdin pitkästä aikaa morjestaan serkkuherkkua. Pakotin herkkuserkun keittämään kahvit ja juoruttiin. Sitten tehtiin reipas kävelylenkki, joka oli tosi kiva! Hienoja maalaismaisemia, omenavarkaus, vaihdettiin kuulumisia, saatiin raitista maalaisilmaa. Juoruttiin oikein olan takaa. On se hienoa, että nuo meidän faijaveljekset on tajunneet tehdä tyttölapset niin samoihin aikoihin vuonna 1978. Tai silloin ollaan synnytty, tekeminen on tapahtunut vissiin vähän aiemmin (ja isä, en halua kuulla siitä sen enempää). On se vain niin hyvä ystävä tuo serkkuni mun, landepaukku korvolankylästä ;)

Kotiin kerkesin juuri sopivasti siksi kun lasten silmät olivat painumassa kiinni. Molemmat havahtuivat kun tulin ja silittelin poskea, toivottelin hyvät yöt. Päivän paras hetki ;) Ihania ovat kun nukkuvat. Nyt taidan sännätä sohvalle katsomaan boxilta arvatkaas mitä... ennen kuin mies tulee huoltikselta. Se muuten laittaa telkkarin urheilulle ja sitä en kyllä nyt jaksa.

Hei taas, ehkä huomiseen, ehkä ei.