Aamulla kuuden aikaan tytsyn huoneesta kuului "ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hiiaaaa, inanaa, inanaa...". Siellä se lauleskeli kunnes isin kanssa lähtivät alakertaan. Minä nousin kun poitsu kömpi viereen köllimään ja mentiin mekin alakertaan. Normi aamukujeet ja päätettiin lähteä perhekerhoon. Olihan siellä pannaripäivä. Pakkanen vaan paukkui -27 asteessa. Lähtö oli taas aikamoinen suoritus. Poika kyllä alkoi pukea kun pyysin ensimmäisen kerran, oikein muisti edelliset keskustelut, hienoa, mutta joku häslinki siinä tuli ja poika kävi piilottelemassa vaatteitaan ennen kuin ne saatiin päälle. No, ulos vaan ja kerhoa kohti. Matkalla meitä vastaan käveli nainen koiran kanssa. Jotain tässä parivaljakossa oli huomiotaherättävää. Ihastelin koiraa, joka selvästi oli vanha, ontuikin vähän. Tosi nätti turkki oli ja koira ihana. Kun kehuin koiraa, sen emäntä alkoi itkeä ja sanoi, että tässä on meneillään koiran viimeinen lenkki... Muutama sananen vaihdettiin ja mun sydän meni ihan sykkyrälle.. niin tuli meidän koiruus mieleen ja ne fiilikset siltä päivältä kun tietää sen tapahtuvan. Tuostakin koirasta näki, että päätös oli varmasti viisas, mutta se suru mikä koiran elämän päättämisestä tulee on aika musertava. Jäin vähän katselemaan haukkusen perään. Olisi pitänyt pyytää kertomaan Tepalle terkkuja.. Tuo tapaaminen jäi mieleen oikeastaan koko päiväksi. Vähän kurkkua kuristamaan.

No, päästiin kerholle ja siellä oli mukavaa. Tupa mammoja ja muksuja täysi. Jutusteltiin ja syötiin pannaria. Tytsy ja poitsu leikki hienosti koko ajan. Tytteli kantoi laukkua ja työnsi rattaita, jossa oli viisi nukkea.. tuleva suurperheen äiti! Poikakin leikki omia leikkejään. Mä sain höpötellä mammojen kanssa, mukavaa.

Kotiin sitten jossain kohtaa palailtiin. Lapset meni meidän omaan pikkupihaan vielä leikkimään hetkeksi ja mä laittelin herkullista italianpataa ruoaksi. Typykkä meni sitten päiväunille ja me alettiin pojan kanssa katsoa Rottatouillea. Se on aikasta pitkä elokuva. Juuri kun meinasin nukahtaa soi puhelin. Serkkuherkku soitteli ja saatiinpa hänet päiväkahveille meille! Ryypättiin kahvetta ja nakerreltiin keksejä. Sovittiin krippistreffit. Nokialle on tullut uusi kirppis ja sinne suunnattaisiin.

Poitsu kävi varmaan viisi kertaa naapurin pojan oven takana kunnes vihdoin naapurit tuli kotiin ja saatiin naapurin poitsu meille kylään. Alkoivat tehdä legoista angry birds-hahmoja. On niillä mielikuvitusta. Pari legopalikkaa päällekkäin ja siinä on lintu..:) Kivoja leikkejä oli. Syötiin siinä porukalla ja kun isäntä tuli kotiin niin minä lähdin sinne kirppikselle. Ihan ok se uusi kirppu on. Löysin tytölle tosi siistin toppatakin ja pipon. Rupateltiin niitä näitä vielä hetki ja sitten kipaisin karkkikaupan kautta kotiin. Ehdotin kotona, että katsottaisiin elokuva Risto Räppääjä ja polkupyörävaras ja syötäis vähän namuja. Elokuvailta. Sitä poika oli ehdotellut tänään jo aiemmin. Tytteli sai suklaarusinoita ja me muut mussutettiin karkkeja ja elokuva vaan pyörimään. Mies lähti siinä jossain vaiheessa kyllä kauppaan, me jatkettiin.. kunnes karkit loppui. Sitten poikakin vähän kyllästyi ja tyttökin kyllästyi. Sitten alettiin vähän touhuta, sitten vähän enemmän. Makealla kyllästetyt lapset, ou jee. Hermostuin, että nyt katsellaan tätä elokuvaa, ei kestä enää kauaa. . Tyttö jatkoi ja jatkoi ja poikakin touhotti, kunnes yksi kuppi putosi tytön kädestä ja meni tietenkin rikki. Mä hermostuin ihan vallan. Tyttö sai mennä miettimään ja ei kun imuri kehiin. Sit jotenkin mä olin niin ärtynyt. Silloin jos mua sattuu tai jotain menee rikki niin mulla keittää. Aiemmin päivällä tyttö kaatoi tuolin mun varpaalle, joka on edelleen kipeä ja nyt sitten vielä tavaraa hajosi niin vähän tuli mitta täyteen. Sitten vaan pikailtapala ja lapset yläkertaan. Johan tottelivat.. Eli täytyy aina viedä äidin pinna viimeiseen saakka ja kun äiti räjähtää niin sitten vasta totellaan. Ai että joskus ottaa pannuun. Ilta sujui sitten ihan hyvin. Nää on joskus näitä harmituksellisia hetkiä kun itsellä palaa päreet eikä saa oikein omia hermojaan pidettyä kasassa.

Mutta siis loppuilta meni ihan ok, muksut nukkumaan. Tytteli lauloi vielä sängystään "muumipeikko, pikku myy..." ja poika huuteli normaalit iltahuutelut ja kyselyt. itselle vähän jäi kakkainen maku suuhun tästä kaikesta iltamökinästä.

Töllötin telsua taas, mieskin tuli sitten kaupasta. The voice of Finland on ihan ok ohjelma. Mua kyllä väsytti ja väsyttää edelleen kamalasti. Huomenna on lauantai ja kun pakkanen nyt laskee niin mennään pojan kanssa hiihtämään!!!