Kauhistus miten edellisestä raportista onkin jo aikaa. Ei noita joulukuvia enää jaksa katsella, täytynee kirjoitella jotain keväisempää jo. Vaikka talvihan on parhaimmillaan/pahimmillaan, kuinka sitten haluaakin asian nähdä. Talvi on oikeastaan aika kiva kun se on näin suht lyhyt. Mutta nämä kovat pakkaset sais kyllä jo loppua. Meillä nyt vaan sairastetaan. Alisa yskii tosi kurjan kuuloisesti ja räkä valuu. Kallekin yskii ja niistää, mutta vähän vähemmän. Me aikuiset ollaan toistaiseksi pysytty terveinä, mutta eiköhän se pöpö meidätkin löydä, kirjoittaa nimimerkillä Pessimisti ei pety. Mutta siis on ihan ok sairastaa nyt, ja olla sisätiloissa kun ulkona on noin kylmä muutenkin.

No, mitäs tässä on tapahtunut nyt reilun kuukauden aikana. Joulu siis vietettiin kotosalla, taata ja I kävivät tonttuilemassa meillä aattona. Taata toimi joulupukkina, minkä poitsu kyllä jollainlailla tajusi. Kun ovikello soi ja poika ryntäsi ovelle ja näki pukin niin jähmettyi hetkeksi ja katsoi minuun ilmeellä "mitä ihmettä, joulupukki ovella, kuitenkin vähän kuin taata". Ei kuitenkaan sanonut mitään, lähti mukaan leikkiin. Laulettiin pukille ja jaettiin lahjoja, I toimi aputonttuna. Kun sitten pussista löytyi lahja taatallekin, oli poika ojentamassa pakettia joulupukille, tajusi sitten jotenkin, että "ei sittenkään" ja vei lahja sohvalle.. Mutta että jotain hajua selvästi oli, että kaikki ei ihan täsmännyt. Mun puolestani koko joulupukkivalhe saisi paljastus mahdollisimman pian :) No mutta hienosti meni kaikki ja paketteja tuli paljon. Pukin käymisen jälkeen syötiin paljon, paljon, liian paljon ruokaa ja juotiin kahvit ja jutusteltiin pitkälle iltaan. Tosi mukava jouluaatto olikin.

Joulupäivänä vierailtiin Amurin mummulassa jouluaterialla ja kahveilla. Tapanina poikettiin Koikkarin mummulla kahvittelemassa. Kokonaisuudessaan joulu oli "kuin oppikirjasta" :)

Uusi vuosi vietettiin kotona. Kaveriperhe tuli kylään. Saunottiin, syötiin ja ammuskeltiin raketteja. Lapset valvoi ja kukkui ja meni ylikierroksilla, kuten arveltiinkin. Oikein mukavaa yhdessäoloa ja juhlintaa!

No, päästiin tähän vuoteen. Tammikuuhun on sisältynyt kyläilyä puolin ja toisin, loppiaistapahtuma Nokian jäähallilla, tuparit, Hoploppia, leffaa. Urjalassa kokeiltiin moottorikelkka-ajelua, ratsastusta, makkaranpaistoa nuotiolla. Oli  myös 6-vuotiaan merirosvosynttärit, naapurin pojan 6-vuotissynttärit, ompeluseuran kokous. Siinä pieni tiivistelmä. Helmikuu on ehkä tuleva olemaan hiukan hiljaisempi.

Mitäs noin muuten. Tytteli jutustelee ahkerasti aina enemmän ja enemmän.. uusia sanoja pukkaa lisää koko ajan. En edes muista mitä aiemmin olen kirjoitellut. Omia sanojakin muodostuu. Esimerkiksi maito=paapu, Alisa=aka, paha mieli=palapeli, mysli=hyppi, vichy=hippy. Ja niin, siirrettiin tyttö nukkumaan lasten sänkyyn joskus tuossa vuoden alussa. Olin varautunut siihen rumbaan, että pompitaan sängystä pois jatkuvasti. Mutta ei, tyttöpä yllätti. Aluksi tuli pariin kertaan pois sängystä mutta hokasi nopeasti mistä on kyse. Nykyään vaan voi vähän jutustella ja sitten jättää omaan sänkyyn. Siellä tytteli pyörii ja leikkii nukeillaan, sitten nukahtaa, edelleen ihan itse. Tyttöä ei ole koskaan tarvinnut jäädä nukuttelemaan, onneksi. Edelleen tuntuu jäävän ihan mielellään petiin unta odottelemaan. Joskus kuitenkin jos kuulen askeleiden ääniä, että on tullut pois sängystään niin huutelen, että "Oletkos omassa sängyssä, nyt pää tyynyyn" niin kuulen nopeiden askelten ääniä kun tyttö juoksee sänkyynsä ja huutaa, että "häätyy". Onko se sitten, että "sänkyyn" vai "pää tyynyyn", en tiedä. Mutta hienosti sujui tämä siirtymä. Hyvä niin.

Pottatouhut ei ota onnistuakseen. Minä jo mielelläni unohtaisin vaipat. Tyttelillä meni pitkään, että edes suostui potalle tai pytylle. Kirkui vaan jos yrittikin. On laitettu potan pohjalle pottatarra, on yritetty innostaa sillä, että saa tarran vihkoon kun tulee pissa, mutta ei ymmärrä sitä ollenkaan. Istuu nykyään kyllä potalle tai pytylle, mutta jos pissa olisi tulossa niin haluaa nopeasti vaipan, jonne pissat voi tehdä. Kokeilin yhden päivän ihan pikkuhousuja vaan tytölle. Ajattelin, että ne pissat housussa tuntuu niin inhottavalta, että haluaa mennä potalle. No neljät pikkarit ja housut vaihdettuani kun tyttö vähät välitti märistä housuistaan laitoin vaipan. Täytynee vielä odotella. Usein tyttö vaan näyttää pottaa ja sanoo, että "piipu", eli siskon poika. Piipu 9 kk siinä kyllä istuu ja tekee toimituksensa, mutta Aka 2 v 3 kk ei sitten niin millään. No, odotellaan, odotellaan. Kyllä se siitä aikanaan.

Poitsulla alkoi taas pallokoulu. Nyt tulevana sunnuntaina olisi Nokian palloiluhallilla miesten koripallopeli, jonka väliajalla (vai mikä välitauko se noissa peleissä sitten onkaan nimeltään) esitellään jokainen pallokoululainen:) Saas nähdä mennäänkö sinne ja suostuuko poika moiseen. Jos naapurin poika tulee niin kyllä meidänkin sitten menee. Pallokoulu on edelleen tosi mieleinen harrastus. Se on tosi kiva juttu. Kerho jatkuu myös, sekin on tosi kiva juttu, sinne mennään mielellään.

Pulkkamäkeä ollaan laskettu ja lumivuorilla kiipeilty. Lähinnä lapset siis. Talvi on ihan kivaa aikaa kumminkin, kylmyydestä huolimatta.

Mä käyn edelleen "mummujumpassa" tiistaisin. Olen myös vähän käynyt juoksulenkeillä. Yllätin itsenikin, ettei kuntoni niin huono ollutkaan. Saan lenkeillä kuunnella omaa musiikkianikin joulupukin tuomalla hienolla musiikkivehkeelläni. Se on tosi mukavaa. Kun nuo pakkaset taas hellittää niin pääsee taas  juoksenteleen.

Mies käy pelailemassa salibandya pari kertaa viikossa, hyvä juttu sekin.

Elämä rullaa radallaan.

Se, mikä saa muhun lisää virtaa on se, että PÄIVÄ PITENEE. Joka päivä kurkin ilmatieteenlaitoksen sivuille ja ihastelen sitä, että taas on valoisampaa pidempään tänäkin päivänä! Pian tulee kevät ja se on ihmisen parasta aikaa!