Syksyn satoon sisältyy meillä uusimpana (ja ainoana) makuna tyrnimarjat. Ekan kerran tyrni teki marjoja, mutta eipä ne kummoisilta maistu. Lapset niitä on vähän popsineet.

No, mutta, systerin innoittamana voisin tehdä taas sellaisen viikkopostauksen, missä kerrotaan melkein valehtelematta päivän tapahtumat, ne tylsät ja arkiset touhut ja höpinät sekä fiilikset.

Aloitamme tästä päivästä, joka sattuu olemaan keskiviikko!

Aamulla heräsin taas kerran siihen, että tytteli oli änkenyt meidän väliin nukkumaan. Kyllähän siinä nukkuu vähän huonommin, mutta en raaski häätää poiskaan. Tuon ikäinen on vielä sellainen pieni ja pehmeä, nukkukoon viekussa. Aamurutiinit toistuu hyvin samanlaisina joka ikinen aamu. Alkaa heti rassata jos jokin menee erilailla. Eli kahvit kurkusta alas ja aamulehti. Sitten kun sain poitsun petistä niin syöttelin aamupalat molemmille penskoille. Mies oli jo lähtenyt töihin. Patistelin meidän tuoreen koululaisen hammaspesulle ja pukemaan. Aamurutiinit sujuu pojalta tosi hyvin. Itse asiassa koko koulun aloitus on sujunut aivan yllättävän hyvin. Huolehtii läksyistä ja kamppeistaan ihan hyvin. Ekat matikankokeetkin jo oli, pisteinä 25/30. Hyvä meidän poitsu! No juu, se kehuista. Itse kun sitten sain lärväni inhimilliseen kuosiin ja tytölle vaatteet niin johan poika lähti naapurin pojan kanssa koulumatkalle. Niillä sujuu kahdestaan mukavasti matkat. Vielä saan sentään rutistaa lähtiessä. Minä lähdin sitten työntelemään rattailla tytsyä päiväkotiin. Vaikkakin, päiväkodista oli juuri tullut sähköposti lasten liikunnan tärkeydestä. Eli kannattaisi esim. päiväkotimatkat mieluummin lapsen kävellä kuin kulkea rattaissa, motoriikka nääs kehittyisi. Voi hemmetti, heti alan kävelyttämään tyttöä kun kaikki autolla lapset päiväkotiin tuovat alkaa myös kävelyttämään lapsiaan. Meidän tytöllä ei ainakaan liikkuminen rajoitu päiväkotimatkoihin. Pihassa poikien kanssa pyöräillään, potkulautaillaan, kävellään, juostaan, ryömitään, kieritään... ei pelkoa että liikkuminen olisi vähäistä. Plus muutenkin, en todellakaan aamuisin ala aikataulujen mukaan kävelemään lapsen kanssa, tasan tarkkaan rattaat otetaan! Nih! No, mä nyt hairahdun joka asiassa paapattaan.

Kun nyt sitten RATTAILLA päästiin päiväkodille niin tytteli ihan innokkaana jäi sinne vilkuttamaan. Jää sinne mielellään ja siellä on kivat tädit! Siitä käpöttelin bussipysäkille ja vietin hetken puhelimeni kanssa. Varasin ostetaan-myydään palstalta valaisimen, joka on hyvin samanlainen kuin lapsuudenkodin keittiön lamppu. Oli niin nostalginen, että se oli pakko varata. Kun sitten pääsin bussiin, luin kirjaa Bruce. Bussimatkat on kyllä ihania kun saan vain istua ja lukea.

No, töissä oli omat kujeensa. En mä niistä taida tänne jaaritella. Tänään oli melkoinen peruspäivä. Opin uutta työkaveristani.

Töistä kun lähden niin aina saan olla vähän tuli hännän alla. Bussien mukaan kun on mentävä niin on se sellaista hötkyilemistä. Mutta sainpas taas lukea ihanasta Brucesta.

Hain tyttelin päiväkodista ja RATTAILLA käveltiin kotiin. Tytöllä on yksi oikein hyvä kaveri päiväkodissa, on ollut hauska huomata, että hänkin alkaa jo muodostaa ihan omia kaverisuhteitaan, ilman että olisi äidin kavereiden lapsista kyse. Joista on heistäkin muodostunut jo odotettuja leikkikavereita.

Käveltiin sitten koululle hakemaan poika iltapäiväkerhosta. Siellä se touhuaa muiden poikien kanssa pusikossa, pää hiestä märkänä ja tomuisena, innoissaan esim. tammenterhoista, karkkipapereista, murkuista, kivistä, milloin mistäkin. Mä kysyin pojalta, että haluaisiko se tulla itsekseen kotiin kerhosta, ei tarvitsisi niin myöhään siellä keikkua, niin poika vastasi, että:"kyllä mä siellä mieluummin olen kuin kotona, katsos kotona ei ole sisällä keinuja". Et silleen. Tosi hyvä, että viihtyy siellä, saapa touhuta ulkona kavereiden kanssa ja ilta kotona voikin tuntua sitten ihan kivalta jo.

Kotiin paineltiin ja tein kasvissosekeiton. Poika teki läksyt, joissa mies autteli. Illaksi suuntasin naapurin rouvan kanssa kosmetiikkakokoukseen. Me ollaan molemmat jälleenmyyjiä ja käydään välillä kokoustamassa asian tiimoilta. Mukava kokous oli. Sitten vain kotiin ja kirjan lukua pojalle. Luettiin Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö, tai joku sellainen se on. Poika usein vastustaa, että et äiti lue, mutta jääkin tosi kiinnostuneena kuuntelemaan kun luen kumminkin. 

Sitten suihkuun ja tietokoneelle päivittämään kulahtanutta blogia. Nyt meinaan mennä vielä katsomaan boxilta Uusi päivä-sarjan. Ehkä myös McLeodin tyttäret, johon olen jäänyt koukkuun.

Päivä oli kiva ja fiilarit hyvät. Onnenhetkiä oli taas muksujen kanssa touhutessa ja myös kun sain vähän omaa aikuisten aikaa. Huomenna on torstai. Uusi raportti silloin?