Vähän kaikenlaista on tässä tapahtunut. Olen niin laiska kirjoittelija, etten ihan kaikkia tapahtumia jaksa näköjään kirjoitella. Tässä nyt muutamia kuitenkin, menneen viikon juttuja:

Lauantai oli hauska päivä. Oltiin sovittu serkkuni ja hänen miekkosensa kanssa, että mentäisiin syömään ja leffaan silloin. Meillä alkoi siis armoton isovanhempien pommitus..kuka tahtoisi viettää lauantain meidän pikku duudelnuudelin kanssa?!?! :) Nakki napsahti taatalle ja Irkku-tädille!:) He olivat pojan kanssa alkuillan ja minun äitini sitten jatkoi "iltavuoroa". Hienoa!
Laittauduin siinä sitten iltaa varten, pörhelsin hiukset ja puleerasin itseni bilekuntoon:) Isäni kysyi tullessaan: "No missäs sun kampaukses nyt sitten on?" Höh! Ei ymmärrä tätä Lookkia!:) Irkku onneksi ymmärsi!:)

Serkku saapui miehensä kanssa ja lähdettiin kohti leffaa, haettiin eka liput ja sitten mentiin syömään. Ravintola oli tällä kertaa Gringos Locos, Kehräsaaressa. Ihan tunnelmallinen paikka oli, ruoka hyvää ja seura mitä parasta! Oli hauskaa! Tällä köörillä on aina hauskaa!
Siitä paineltiin leffaan, Blood diamond-Veritimantti (en laita linkkejä, etsikää itse Googlesta;). Täytyy sanoa, että oli aika HIRVEÄ! Juoneltaan toisaalta ihan ok, mut sellaisia tosi tosi raakoja tappo-/taistelukohtauksia oli ihan älyttömiä pätkiä. Mä piilouduin käsien taakse:) Oon vähän herkkä sellasille!
Leffan ja hauskan illan jälkeen tultiinkin sitten jo kotiin katsomaan pikkupoitsua, joka olikin jo umpiunessa. Isän ja Irkun aikana poika oli valvonut, vaatinut viihdyttämistä ja leikkimistä. Hyvin oli kuitenkin vissiin mennyt, meille ei ainakaan kerrottu, jos jotain kaameaa olisi illan aikana ilmennyt! Äidinkin aikana vesseli käyttäytyi tietenkin moitteettomasti!
On se mahtava juttu, että hoitajia löytyy! Rohkeita ja reippaita! Anoppi on myös yksi innokas hoitaja. Samoin myös kummit! Eli siskoni miehensä kanssa tuntuvat oikein työntävän meitä menoihimme, että pääsisivät hoitamaan poikaa. Olisivat ottaneet yöksikin, mutta me vanhemmat ei vielä raatsita, tulee liian kova ikävä:) Hobby Hallista on kyllä tilattu matkasänky, reissuja varten:)

Sunnuntaina lähdettiin päivällä ajamaan kohti Urjalan poniriehaa! Siskoni ja miehensä olivat mukana järkkäämässä tätä suurta tapahtumaa:) Aurinko paistoi, lumet sulivat silmissä, jää oli vähän sen mukainen, vettä oli jään päällä paikoin varmaan metrin (en liioittele:). Paikalla oli sankoin joukoin väkeä. Aluksi rämmimme tapahtumien keskipisteeseen, ja arvailimme tulevan ponilähdön voittajaa. Minä laittelin arpalipukkeita kaikille muille, paitsi sille, joka lähdön sitten voitti. Hyvä minä! Kuitenkin suoritettiin arvonta kaikkien arvanneiden kesken, ja mieheni voitti kassillisen Nordean luovuttamaa rompetta. Minä sain sieltä sitten kahvipaketin, hyvä niin!:) Poika nukkui vaunuissa koko riehan ajan. Sai kunnon päikkärit! No,me katseltiin ponilähtö, syötiin makkaraa, hernekeittoa... pääsin hevoskyytiinkin! Tarjolla olisi ollut myös talutusratsastusta (en olisi päässyt, painan liikaa..) ja moottorikelkka-ajelua (en mennyt, en kehdannut, olisin vienyt lapsilta paikan:) Sieltä kun päästiin siskoni luo, jalat olivat aika märät..tarvis varmaan hankkia kumisaappaat:) Vietettiin siskollani iltaa, katseltiin Tanssii tähtien kanssa ja naurettiin meidän pojalle, joka oli keksinyt uusia hauskoja juttuja, mitä suulla voi tehdä. Poika osaa päästää hienoa korpin raakuntaa, kovaa ja pitkään! Vielä hassumpi juttu on sylkeminen. Pää tomerasti pystyssä poika maiskauttaa ja pärrää syljellään upeasti! Kaikkea upeaa sitä pieni mies oppiikin!:):)

Eilen käytiin neuvolassa, hienosti kasvaa meidän jälkikasvu! Pituus menee jossain plussakäyrillä, mutta mikäs ihme se on näillä geeneillä! On kuulemma motorisesti niin kehittynyt, että! Ottaa jaloilleen kuin puolivuotias, kuulemma ryömii varmaan aika pian... on niin aktiivinen:) Kivahan se on, että on liikkuvainen:) Joudutaan kohta luopumaan hoitopöydästäkin, kun niin kiepsahtelee siinä masulleen. Jalat menee suuhun ja suussa ne paljon viettävätkin aikaansa. Samoin kuin kaikki muukin mikä pikkukouriin tarttuu!

Tänään onkin sitten siirrytty uuteen aikakauteen meidän lukaalissa! Nimittäin.. tadaa... kiinteän ruoan aikakauteen! Valmistin poitsulle hänen ensimmäisen kiinteän ateriansa, perunaa, johon lisätty ripaus Nannia! Sitten valokuvaaja (mieheni siis) paikalle ja lusikka suuhun. Ilmeet vaihtelivat, hölmistyneestä iloiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Sotkua luonnollisesti syntyi ja se annos, mikä masuun meni, on varmaan äärimmäisen pieni. Hauska juttu! Huomenna keitämme taas perunan. Selvennykseksi siis, että tänään meni noin kaksi lusikallista perunaa, ei vielä koko perunaa:)

Mainitsemisen arvoinen juttu on myös todellakin se, että mies on nyt kaksi viikkoa lomalla!!! On mahtavaa! Hauskaa olla kotona ja puuhata: me kolme ja koira!