Onpas tosiaan aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta.
Poikaa juhlittiin vielä toissa tiistaina, ihan oman perheen voimin. Poika sai paketteja vielä ja kaverikin poikkesi tuomassa collegetakin lahjaksi!Kiitos siitä!

Viime viikon keskiviikkona käytiin ottamassa 1-vuotis kuvia pojasta. Hienosti poika istui ja seisoi kuten pyydettiin ja hymyilikin ja oli veikeä. Saatiinkin koevedokset jo ja on ne ihania, niistä pitäisi valita neljä siihen kuvahaitariin. Vaikea valinta.

Viikonloppuna poikettiin anoppilassa synttärikahveilla ja sunnuntaina kyläiltiin isäni luona. Joka kyläreissulla saakin heti ekana katsoa, että mikä Ming-maljakko kannattaa nostaa ylemmäs ja mitä paikkoja täytyy varoa. Kaikkein jännimpiä paikkoja pojan mielestä on kaikki elektroniikkalaitteet ja johdot. Kaukosäätimet ja kukat tulee sitten.

Lauantaina meillä oli taas työkavereiden kanssa tapaaminen ja ilta olikin oikein mukava. Juteltiin ja syöpöteltiin. Sitten pohdittiin, josko sitä Lauri Tähkää pääsisi jotenkin vielä katsomaan, vaikka liput olikin loppuunmyyty. Mentiin kurkkaamaan ovelle ja siellä oli ihan älytön jono. Siitä sitten hairahduttiin vain pariin pubiin, josta minä sitten ylen uupuneena kellahdin pian kotiin petiin. Poika joskus yöllä päättää herätä ja valvoa 1,5 tuntia, edellinen yö oli ollut juuri sellainen, joten väsytti aikalailla. Mutta ilta oli kiva!

Niin, maanantaina käväisin naapurissa lelukutsuilla. Taitaa olla joku leikkien.fi, mistä löytyy niitä leluja mitä siellä esiteltiin. Ihan kivoja puuleluja ne oli. Ostin pojalle yhden palikkalelun ja kummitytöllekin jo joululahjan:) Siellä kutsuilla oli noin 8 äitiä vauvoineen. Meidän poika taisi olla vanhin, muut oli aika pieniä, konttasi ja ryömi maassa ja maisteli leluja. Suhteellisen rauhallisesti meni kutsut kuitenkin, ihme:)

Tiistaina tapasin opiskelukaverini. Hän asuu Porin suunnalla ja käy silloin tällöin Tampereella ja sitten me yleensä treffataan. Kaverilla olikin jo iso masu, marraskuussa kun saavat perheenlisäystä. Pohdittiin tuota hoitajien irtisanoutumista, että tulee pikkusen lisäjännitystä synnytyksen odotteluun. Toivotaan, että vauveli syntyy ennen kuin väki vähenee hoitoalalla.

Eipä sen ihmeempää touhua. Päivisin me yleensä käydään viereisessä leikkipuistossa. Poika leikkii hiekkaleluilla, istuskelee maisemia katsellen, hoipertelee leikkihevosen ja leikkiauton luo, ajaa autolla, keinuu hevosella ja keinuu myös vauvakeinussa. Päivällä sitten poika ottaa torkkuja tosi vaihtelevasti, 0,5-2,5 tuntia. Iltapäivällä puuhataan milloin mitäkin.
Yöt on meillä ollut aika pätkäisiä. Poika heräilee vähän väliä, nousee istumaan ja parkaisee. Sitten äiskän pitää laittaa takaisin petiin ja laittaa peitto ja tutti. Yksi yö sitten touhu alkoi mennä ihan överiksi. Muutaman minuutin välein poika nousi ja parkaisi, sitä sitten jatkettiin... Ei varmaan pitäis aina mennä sitten petille, mutta sit jos ei mee, poika ainakin alkaa karjua ja herää ja valvoo yli tunninkin sitten. Viime yö, ihme kyllä ja kop kop, puuta koputtaen meni hyvin. Alkuyöstä kerran heräsi mutta nukahti uudelleen ja nukkui sitten koko yön, ihan putkeen kasiin asti ihan sikeästi. Ja mammahan tietenkin heräsi sitä sitten ihmettelemään, eikä heti tullut uni sitten omaan silmään...... Näin. Saas nähdä miten ens yö menee. Jos vaikka poika hokais, että kyl äiskä ja iskä siellä on, vaikkei niin yöllä tarkisteliskaan. Toivokaamme kaikki niin.

Ruokabisnes on helpottunut. Teen samaa ruokaa koko perheelle, on ihan outoa syödä samaa ruokaa kun vielä hetki sitten mössättiin ja oltiin niin tarkkoja syömisien suhteen. Sitten nykyään Nannia ei enää juoda, ihan oikeaa maitoa vain. Se onkin kiva, ettei tarvitse sitä Nannia kantaa enää kaupasta, vaikka maitoa sitten tietty kannetaankin. On toi tavallinen maito vaan jonnin verran halvempaa kuin Nan.
Poika syö edelleen kaikkea mitä eteen laitetaan, hyvä niin.

Taidan nyt mennä poikaa viihdyttään ja katsoon kun poika tuijottaa Salkkareiden alkubiisin:)