Uusi vuosi on alkanut! Mä olen kalenterifriikki ja se onkin vuoden loppuaikojen tärkeä homma etsiä tarpeeksi hyvä uusi kalenteri.Tänä vuonna kalenterini on punainen, skottiruutuinen, aika pieni:) Äärettömän kiinnostava aloitus, eikös vain?

Eilen kun mies pääsi (jo aikaisin) töistä, pakkailtiin kamppeet ja lähdettiin ajamaan kohti pääkaupunkiseutua, mun veljen ja vaimonsa luo kylään, uutta vuotta vastaanottamaan. Ajoitettiin ajo niin, että poika nukkui päikkärit autossa. Nukkui kyllä aika huonosti, vain tunnin. Matka hurahti nopeaan ja kun päästin perille, hörpittiin kahvit ja odoteltiin siskoa vielä saapuvaksi. Sieltä se siskokin saapui ja alettiin ruoan laittoon. Syötiin superhyvää pastaa ja salaattia. Tosin me miehen kanssa syötiin eri aikoihin, kun poika oli umpiäsynyt ja se piti nukuttaa vielä toisille päikkäreille, ja nukahtaminen on supervaikeaa. Siis toinen nukutti, toinen söi ja toisinpäin.
Syöpöttelyn jälkeen laitettiin sauna päälle ja akat sauno ekana. Ukot sitten sen jälkeen. Kun ukot oli saunassa, niin me akat leivottiin pannari, jota sitten ahmittiin saunan päälle. Sitten pelattiin kierros Aliasta. Tässä vaiheessa poitsu oli jo unten mailla. Ei paljon raketteja pelännyt vaikka sisälle asti kuului kova pauke. Eikä herännyt siihen pahimpaankaan räiskeeseen. Me käytiinkin itkuhälyttimen avuin ulkona vähän katselemassa raketteja. Juuri vuoden vaihteen kohdalla olikin aikamoiset ilotulitukset siellä päin. Seistiin terassilla ja skoolattiin! Sitten vähän puheltiin henkeviä ja muutenkin juoruiltiin kaikenlaista. Oikein mukavanleppoisaa tunnelmaa olikin. Me äiskä ja iskä painuttiin sit nukkumaan ekana kun meidän herätyskello ei tunne armoa.

Tänään sitten aamusella herätyskellomme soitti klo 8 ja kiljahteli hetken meidän välissä. Sitten noustiin aamupuurolle. Veljen vaimo olikin jo pirteänä ylhäällä ja loihti aamiaista. Aamu oli sellaista leppeää puuhailua ja jutustelua ja pikkuterroristimme touhusi pitäen kaikki kuitenkin aktiivisena. Tehtiin ulkona sohjossa pienoinen kävelylenkki. Se virkisti. Sitten syötettiin poitsu ja itsemme "Jammun spesiaalilla" eli ranskalaisilla ja nakeilla ja pakattiin auto. Kiitokset vielä isännälle ja emännälle!! Oli tosi mukavaa, tullaan uudestaankin, halusitte tai ette!:)

Kotimatka hujahti taas yllättävän nopeasti ja kotona sitten purettiin laukut ja vietettiin rauhaisa koti-ilta.

Poika on oppinut nyt aika nopeaan kiipeämään sohvalle. Aina kun selän kääntää poika on sohvalla. Usein se istuu siellä, kuuntelee musiikkia tai katsoo hetken telkkaria, mutta joskus villiintyy hyppimään. Kerran onkin tullut alas "ei jaloilleen". Mummu on kyllä loistavasti opettanut pojan tulemaan jalat ja peppu edellä sohvalta alas ja poika muistaakin se aina kun ei ole riehaantunut yli äyräiden.

Ja sanoja tulee koko ajan enemmän. Poika sai sellaisen nallen joululahjaksi mikä sanoo aina jotain kun koskee jalkaan, käteen, masuun, nenään tai korvaan. Yhtäkkiä poika sanoikin lattialla, että "jalka". Me katseltiin, että tuliko se ääni siitä nallesta, mutta ei poika siihen koskenut. Poika sanoi vain, että "jalka". Eikä tietenkään toistanut sitä enää meille. Hassua!:)

Teittekös te uuden vuoden lupauksia? Mä en tehnyt. Mies sanoi, että yksi lupaus voisi olla se, ettei ahmittaisi herkkuja niin paljon. Mun mielestä se on sellanen vakiolupaus, mikä toistetaan aina kuukausittain. Joten sitä ei lasketa. Mä en tehnyt mitään lupauksia. Yritän vain selvitä tästä työelämästä ja kotielämästä ja niiden yhteensovittamisesta. Työt alkaa nyt sitten ihan täydellä teholla, eli teen nyt sitten ihan kokopäiväistä työtä. Kahdeksasta neljän pääasiassa. Saas nähdä miten muija jaksaa....

Nyt nukkuun.