Keskiviikko aloitettiin heräämällä klo 4.25. Tyttäremme heräsi silloin ja piipersi makkariimme. Minä kaappasin tytön ja kuljetin takaisin omaan sänkyyn, jonne onneksi vielä nukahti nukkuen klo 6.30 saakka. Siitä sitten taas nousin sängystä kun mies lähti töihin. Pötköteltiin hetki sohvalla lastenohjelmia katsoen. Taas ohjelmassa oli varhaisaamun Nalle Puh-musikaali.. Ja päälle ihan tv:n muut lasten ohjelmat. Aamupalat nautittiin. Ja saatiin kiva puhelu, Iia ja Piipu tulisivat kylään. Laiteltiin huushollia kyläkuntoon ja kerkesin saada kasvissosekeiton tulelle ja Pirkka-pullat uuniin kun jo ovikello soi. Piipu-serkku sai jäädä vaunuun nukkumaan ja systeri pakkaili sillä välin autoonsa meidän pinnasängyn. Ajatelkaa, meillä on ollut pinnasänky yli viisi vuotta ja nyt.. se on poissa. Voihan nyyhkis. Näin se aika kuluu. No pääsin siitä kuitenkin yli ja laiteltiin ruokaa sekä täyteltiin laskiaispullia. Sitten nautittiin niitä. Tyttö pääsi päiväunille ja minä leikin ja lauloin kummipoikani kanssa, sisko teki legoja oman kummipoikansa kanssa. Siskon poika on kyllä varsinainen söpöläinen. Ja on se vaan innokas kävelijä. Sormista kiinni ja ETEENPÄIN. Ihana nössykkä vauveli!

Siskon kanssa toiminta on aina helppoa ja meillä on sekä rentoa että mukavaa. Sisko toi meille nyt lautasia ja me toimitellaan noita lastentarvikkeita sinnepäin aina silloin sun tällöin. YYA-sopimus toimii.

Käytiin läpi lehtiä ja Hennesin luetteloa. Juoruiltiin. Leikittiin. Kahviteltiin. Mitä kaikkea.

Ja kun alkoi silmäluomet painaa pienimmällä piipertäjällä niin lähtivät kotiinsa nukkumaan nuo vierailijat. Eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia kun taas ovikello soi. Saatiin uudet vieraat. Vanha naapuri Hyhkystä kahden lapsensa (ja yhden masusalamatkustajan) kanssa tuli kyläilemään. Vanhin kaverin lapsista on meidän pojan kanssa samanikäinen ja ollut samassa hoitopaikassakin pitkän aikaa, eli tuttuja ollaan. Me juoruttiin antaumuksella kaverin kanssa ja isommat muksut leikki hienosti omia leikkejään yläkerrassa ja meidän pienemmät (joilla on noin 3 kk ikäeroa) leikki myös hienosti, vähän keskenään, enemmän erikseen. Ja taas kahviteltiin. Saatiin meidän isäntäkin kotiin, suoraan kahvipöytään. Juoruttiin taas ja päästiin kehumaan tuota Opel-automerkkiä, minkä joku autonkorjaaja oli nimennyt "pyydykseksi". Oli kyllä tosi kiva iltapäivä(kin) ja me varmaan tällä porukalla treffataan useamminkin kun kaverini on siis mammalomalla. Hienoa!

Ilta hurahtikin sitten kivasti ihan perusiltahommissa. Eli poika naama- ja käsipesulle, hammaspesu kutittavalla sähköhammasharjalla, pisut ja pyjamat ja luettiin Koirien Kalevalaa. Se onkin kiva kirja. Tyttelin kanssa samat kujeet paitsi ei pissoja pönttöön eikä missään nimessä pottaan. Kirjaa luetaan myös, yleensä Lilliä ja Puppea, eli kurkistuskirjoja. Tytteli hääräili omassa sängyssään taas hetken kunnes nukahti. Poika nukahti melkein heti. Yleensä huutelee alakertaan monia kysymyksiä ennen kuin nukahtaa, nyt kerkesi huutaa vain yhden kysymyksen kun jo nukahti. "Mitä tehdään huomenna, ja sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana?" Juteltiin vain hetki huomisesta kerhosta ja sitten simahdus.

Ja me katsottiin miehen kanssa Karjalan kunnailla, viimeinen jakso. Mulla meni jo ihan hermot sen sarjan kanssa kun ei siinä tapahtunut mitään, yhtä jaarittelua vaan. Jos siitä tulee vielä lisäkausia, niin en jaksa enää katsoa (kuitenkin katsoisin). Sitten täyteltiin Hennesin luetteloa. Nyt en kirjoita facebookiin ahmineeni pullaa lenkkeilyn sijaan.

Ja unille. Luin kirjani jo loppuun. Nyt aloitan Virpi Hämeen-Anttilan Perijät-kirjan. Uuden kirjan aloittaminen jostain syystä rasittaa..pitää taas päästä uuteen maailmaan. Mutta ei tarvitse montaa sivua lukea kun jo taas alkaa ahmimaan innolla kirjan sivuja..kunnes kirja putoaa kädestä ja uni saapi tulla. Öitä!