H-hetki lähenee. Sellaisia normaaleja supistuksia on ollut, mutta niitä kipeitä ei juurikaan. Vauva liikkuu kyllä jo niin alhaalla, että mahtaa olla aika hollilla. Oikein mukavia vihlaisuja se tuolla alhaalla mulle aiheuttaa välillä. Kuinkahan nopeasti se sieltä voi tullakaan. Saas nähdä käykö niin kuin viime sunnuntain liitteessä sille Jokelan perheelle, vauva syntyi eteiseen. Suht nopeaa toimitusta sitä toivoo, muttei ehkä ihan noin nopeaa.

Olo on silleen ihan ok, poitsun kanssa kotona puuhaillaan. On oikeastaan aika mukavaa. Että silleen ei kiirettä, mutta tämä itse ODOTTAMINEN on välillä kärsimätöntä. Kun koko ajan on oltava valmiudessa ja henkisesti valmis siihen touhuun niin jotenkin toivoisi, että alkaisi jo tapahtua. Onneksi olo on kuitenkin ihan hyvä, niin ei nämä viimeiset päivät/viikot ole kovin pahoja.

Niin, enpä ole tänne vielä kirjoitellutkaan meidän muuten mukavasta tilanteesta. Meillä kävi putkimies vaihtamassa keittiön hanan, kun tiiviste falskasi ja kuuma-kylmäsekoittaja oli rikki. Perjantaina tämä pahan ilman putkimies kävi ja me -todella harvinaista- oltiin viikonloppu pois kotoa. Sunnuntaina ihmeteltiin kotiin tullessa, kun köökin allaskaapin laminaatti kurkisteli. Soitettiin huoltomies, joka totesi, että putken joku liitos vuosi allaskaapin alle. Alakerrassakin oli jo huomattu kuulemma asia. Hienoa. Seuraavana aamuna sama putkimies kaverinsa kanssa tuli korjaamaan tilanteen, eikä putki enää vuotanut.

Silti vahinko oli jo kerinnyt tapahtua ja saatiin tänne sitten jonkun vesivahinkofirman mies kartoittamaan tilanne. Mies mittaili ja irrotteli listoja ja kynnyksiä, nakutteli ja mittaili taas. Totesi, että keittiön ja pojan huoneen lattia menee vaihtoon, kuivurit tulee molempiin huoneisiin, seiniä pitää purkaa, keittiöstä lähtee käytöstä kraana, astianpesukone (se meidän ihana uusi) ja hella. Vain mikroaaltouunia voi käyttää. Vesipisteet siis vessassa ja kylppärissä. Keittiön ja pojan huoneen huonekalut pitäisi raahata olkkariin, elellä siellä sitten kaikkien romujen keskellä plus sitten pitäisi peittää huonekaluja pölyltä.

Jes! Mahtava juttu juuri tähän tilanteeseen! Juteltiin sitten tilanteesta minä itkua vääntäen, mietittiin miten pärjättäisiin tässä pojan ja vauvan kanssa. Anoppi astui kuvioon ja laitteli meille talostaan huoneen valmiiksi. Sinne oltaisiin sitten tervetulleita siksi kuukaudeksi kun remontti kestää. Ajateltiin, että näin on sitten ehkä paras, asua normaaleissa olosuhteissa kuitenkin se kuukausi, ettei tarvitsisi mikroruoilla elellä ja astioita tiskata kylppärissä. Missäs oltais keitetty tutteja/mahdollisesti tuttipulloja? Miten ihmeessä oltais mahduttu täällä elelemään kun vauvakin tähän touhuun sitten vastaanotettaisiin..?

Eli siis anoppilaan.

No, sitten remonttia meille ilmaantui tekemään eri firma, josta tuli tänne ihana mies kertomaan, että lattiaa revitään vain pätkä ja listaa vähän pojan huoneesta, muuten sitä huonetta voi käyttää. Keittiöstä revitään lattiaa vain osaksi, kuivuri tulee vain keittiöön, allaskaappiin. Allaskaappi viedään pois ja seinää puretaan vain sieltä keittiön allaskaapin takaa. Saadaan pitää käytössä tiskipöytä, kraana, tiskikone, hella, siis kaikki!!!!

Ainoa häiriö on siis vähän purettua lattiaa, kuivurin ääni reilun pari viikkoa, ja eteisen puolelta pieni pätkä laminaattia on kiilojen avulla kohotettu, jotta sieltäkin häipyisi se pieni kosteus mitä sinnekin oli levinnyt.

Mä meinasin sitä miestä rutistaa kun se nämä uutiset kertoi. Aika iloinen olin uutisista.

Täällä me nyt sitten asutaan, kuivuri humisee keittiössä. Toistaiseksi ääni ei meitä ole häirinnyt. Tuntuukin, että poika nukkuu paremmin vain kun tuollainen ihan tasainen humina kuuluu taustalla. Lattiat ei haittaa mitenkään.

Vain yksi pieni tekijä tässä on, mikä tuottaa työtä... 3-vuotias uhmaikäinen pieni nöppeliinimme. Ei voisi enempää kiinnostaa tuollainen aivan ihana humiseva laite keittiössä, kaikenlaisia nappuloita, valo joka syttyy ja sammuu, johtoja... täytyyhän sitä käydä sorkkimassa vähän väliä. Kiilat, jotka siellä laminaatin alla ovat eteisen puolella on tosi mielenkiintoiset.. miksi ne on siellä? Ja niiden päällä kun lukee teipeissä, että "Älä astu tähän" niin onhan niihin nyt astuttava!! Monta kertaa. Etenkin kun on kielletty monin ukaasein ja uhkauksin. Aina kun uhmakohtaus ilmaantuu, on johonkin noista mentävä sorkkimaan. Kynnykset on ihanat, kun ne on irti. Vasta kaksi haavaa on poika saanut sormiinsa niistä...

Mutta silti, saatiin jäädä kotiin vauveliakin sitten joskus aikanaan tulevaisuudessa vastaanottamaan! Sitä juhlittiin eilen jätskin ja saunan kanssa! Anoppi oli kyllä kiltti, kun olisi meidät majoittanut, kuukaudeksi kotiinsa. Ei olis ollut anopillekaan välttämättä helppoa saada tätä kööriä nurkkiinsa. Kiltti oli kyllä.

Tällaista elämää nyt sitten täällä eletään. Vauva siis saisi jo tulla. Mies sanoi, että tänään klo 20 alkaa supistelut, ja huomenna vauva syntyy, onhan laskettu aika. Mutta jospa tällä kertaa käykin niin, että vauvalla on tässä suhteessa äidin geenit, eikä kiirettä ole ollenkaan. Taitaa mennä pari viikkoa pitkäksi ja juuri ennen käynnistämistä nopeasti syntyy..

Ja nyt on sitten horoskooppimerkkikin katkolla, että kumpi tulee vaaka vai skorpioni. Jossain horoskoopeissa lukee, että 23.10. syntynyt on jo skorppari, jossain lukee, että vaaka. En tiedä sitten. Miehen puolen perheestä melkein kaikki on vaakoja; mies on, miehen veli on, anoppi on, miehen veljen tytöistä toinen on vaaka, meidän poika on vaaka. Saas nähdä saadaanko kuitenkin sitten skorpioni mukaan menoon! Näyttäis vähän siltä.

Saapa nähdä kenen ennustuksen kohdalle syntymä osuu, vai osuuko kenenkään.

Elämme jännittäviä aikoja!