Kauhistus, syyskuussa viimeisin kirjoitus. Taitaa kyllä nyt olla hiipumassa tämä blogi.

Jospa ei kuitenkaan. Jotain voi tänne jaksaa vielä silloin tällöin rustailla omaksi iloksi.

Syksy on sujunut ihan hyvin, joskin kovin on ollut hektistä. Poitsun koulu on alkanut aika hienosti. Vastuuta on jäbä alkanut ottamaan, on saanut palautetta kuinka hyvin pitää huolta tavaroistaan ja tekee huolellisesti tehtävänsä. Keskittyy tehtäviin ja -tadaa- opettajan mukaan on rauhallinen luokassa. Omissa ajatuksissaan saattaa olla ja puuhailla omiaan, mutta onpa hiljaa paikallaan. Todistuksessa oli rasteja kiitettävän ja hyvän puolella, joitakin rasteja oli hyvän ja tyydyttävän välissä. Mä olen tosi ylpeä ja iloinen kuinka kivasti koulu on sujunut. Varmaan vähän sellaista sosiaalisten suhteiden muokkausta on ollut ilmassa ja koulun sääntöjen opettelua, muutaman jälki-istunnonkin avulla.. No, kuulunee pikkupoikien elämään :) ?

Tytteli jäi yksin päiväkotiin pitämään meidän perheen mainetta yllä. Tytöstä onkin nyt jo tullut jotenkin niin iso tyttö. On jo melkoisen omatoiminen. Kasvanut on pituutta ja haluaa nyt kasvattaa hiukset sellaisiksi kuin äidillä. Joten otsatukan kanssa nyt taistellaan, pinnejä laitellaan. Isi kyllä kovasti painostaa parturiin, ei taida nuo pinni/pompulatouhut innostaa kun ajattelee aikaisia päiväkotiaamuja jatkossa.

Itse teen 30 h / viikossa töitä ja en totta totisesti tajua miten pärjättäisiin jos minäkin tekisin täyttä päivää. Olisin noin 10 h kotoa pois päivittäin. Rahasta tekee välillä tiukkaa mutta kyllä pärjätään, kyllä pärjätään, kyllä varmasti pärjätään, Nelli Nuudelipään sanoin. :) Töissä on ollut vaihtelevaa kun olin syksyn uusissa työtehtävissä. Paljon olen vuoden aikana opetellut uusia hommia, että sillälailla on ollut raskastakin. Mutta olen monesti ylittänyt itseni. Jossain kohtaa itse asiassa vannoin, etten tee enää hoitotyötä, mutta hups vain, nyt sitä teen ja tykkäänkin. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Poika käy partiossa ja tyttö perheliikunnassa. Ne on kivat ja mieleiset harrastukset. Minä liityin jäseneksi paikalliseen jumppapaikkaan ja mies pelaa salibandya kerran viikossa. Ne tosiaankin riittää, liian harvoin mäkin siellä jumpalla/salilla käyn. Hyvä olo siitä kyllä tulee, useammin pitäisi mennä. Mutta en jaksa ressata.

Tuo koulutouhu vähän yllätti. Etenkin kun meillä ei poika ole juurikaan mielellään pitkiä aikoja yksin kotona. Sitten on vähän joka päivä sumplailtava noita aikatauluja että miten kukakin menee, kuka milloinkin lähtee ja tulee, kuka hakee tytön ja koska poika tulee iltapäiväkerhosta.. Sitten on vanhempainvarttia, vasu-keskustelua, liikuntaa, jumppaa, nallekerhoa päiväkodissa, retkeä jonne eväät, muista pastillit päiväkotiin, ilmottaudu sinne, anna rahaa tuonne, osallistu talkoisiin, myy partiotuotteita/pesuaineita/sukkia, vie tyhjiä pulloja kun kerätään rahaa retkeen, hammaslääkäri, suuhygienisti, puheterapeutti (tyttö oppi L-kirjaimen) + omat satunnaiset menot. On siinä kaikenlaista. Kalenteri on tarpeen. Ostinkin isomman vuodelle 2014.

Ai juu, tehtiin ensimmäinen ulkomaanmatka koko perheen voimin Kreikkaan, Kosille. Se olikin aivan ihana matka, jota muistellaan vieläkin melkein päivittäin. Vähän epäiltiin miehen kanssa miten matkat ja touhut siellä menee, mutta tosi hyvin meni, ei mitään ongelmia ollut. Lämmintä oli. Käytiin rannalla ja altaalla päivittäin, syötiin ja tutkittiin lähimaastoja. Kerran tehtiin retki toiselle rannalle. Ei liikoja odotuksia eikä megasuunnitelmia sinne ja tänne. Hieno kokemus oli!

Nyt sitten ensi viikolla mun nokkani suuntaa kohti Thaimaata. En ole koskaan ennen käynyt, mutta nyt äidin kanssa lähdetään katsomaan miten veli vaimoineen siellä elelee. Suunnitelmissa on koluta Bangkokia ja sitten oliko se Hua Hin mihin mennään pariksi päiväksi. Sellaista oli nuo kaksi siellä Bangkokissa suunnitelleet meidän pään menoksi. Kuulostaa kivalta. Ikävä on varmasti puolin ja toisin perheen kanssa mutta me ollaan vain reilu viikko, että eiköhän se pärjätä! Jännittää jo matka, tulee varmasti ihan upea reissu!

Joulu tuli ja meni. Lapset sitä kovasti odotti. Aattona kävi joulupukkikin (taata) ja toi kaikille lahjoja. Kai sitä kiltti olen minäkin ollut, vaikka lasten mukaan joskus kyllä huudan. Rentoa joulun tunnelmaa oli kylliksi. Joulukuussa onkin paljon vietetty aikaa kotona, lapset sairasti molemmat angiinan ja laryngiitin. Alisa vielä tulehdutti isovarpaansa ja oli siitäkin antibioottikuurilla. Että lääkettä on mennyt ja kotona on oltu. NYT ollaan terveitä, huomisestahan ei sitten tiedä. Muuta kuin, että me mennään pankkiin kun siellä on lipaspäivä. Lapset saa tyhjätä lippaansa ja sitten katsotaan tilille paljonko siellä on sitä omaa rahaa.

Uusi vuosi vietettiin kaveriperheen luona syöden ja yhdessä aikaa kuluttaen. Raketteja ammuttiin ja kun saatiin lapset nukkumaan niin mä simahdin ekana. Seuraavana päivänä kaveri pakotti juoksulenkille ja se se oli hyvä juttu. Pieni juoksukipinä taas iski. Jospas tämänkin ruho saataisiin taas vähän enemmän liikkeelle näin kevään korvalla. Tulis vain nyt ensin se talvi, jotta saataisiin kevät.

No, nyt nukkumaan. Tässä nyt jotain kuulumista niille muutamille hassuille jotka tähänkin kurjaan blogiin enää eksyy :) Ja oikein onnekasta alkanutta vuotta!!!