Siis onpas taas kulunut viime kirjoituksesta! Jospas nyt raportoisin meitin elämää vähän.

Elokuussa meillä olikin sitten toisetkin häät. Serkkuni meni naimisiin, juhlat olivat Jämijärvellä, samoin vihkiminen. Me jätettiin poika kotiin, ei päässyt vielä häihin mukaan. Ensi kesänä sitten jo pääsee juhliin mukaan, luulisin.
Vihkiminen oli kaunis tilaisuus, sulhanen komea ja morsian kaunis ja iloinen!Vieraita oli paljon ja tunnelma iloinen ja välitön. Ruoka todella hyvää ja seura mitä parasta. Hääpari tanssi upean häävalssin ja ohjelmassa oli myös taikuri, joka olikin tosi hauska! Kaiken kaikkiaan taas lämmintunnelmaiset häät oli, mukavaa oli todella. Pääsin jopa tanssimaan, vaikka olenkin kertakaikkiaan surkea tanssimaan, parketin tukko ja riski varpaille:)

Yhtenä sunnuntaina ajelin siskoni kanssa Urjalaan siskon kummipojan luo kylään, synttärikahveille. Juhlittiin siellä tätä 2-vuotiasta söpöliiniä ja leikittiin pitkät pätkät ulkona talon poikien kanssa. Pojilla olikin jos jonkinlaista mahtavaa autoa ja leikkivälinettä pihassa ja aika vierähti nopeaan. Oli tosi mukava poiketa kylässä, täytyypäs istahtaa siskon kyytiin toistekin, jos vain sopii urjalalaisille!

Olenpas tässä innostunut jumppaamaankin, oikein kaksi kertaa:) On se vaan ihan eri käydä nyt jumpalla kun sinne pääsee harvemmin. Ennen kun oli periaatteessa mahkut käydä koska vaan jumpassa, ei huvittanut ikinä oikein lähteä. Nyt kun jumpalle tulee lähdettyä ajan puutteen takia harvemmin, siitä nauttii ihan oikeasti siitä rääkistä. Ei sitä paljon huvita lähteä jumpalle töiden jälkeen, kun siinä menee sitten melkein koko ilta ja kun työpäivät on pitkiä, niin sitä haluaa aika nopeaan mennä kotiin, jotta kerkiää nähdä poikaakin illan.

Ollaan siivottu meidän kanakoppi tosi tarkkaan, samoin vaatekomerot. Tultiin siihen johtopäätökseen, ettei löydetä ikinä asuntoa ja päätettiin, että nyt tehdään tilaa kaappeihin. Ja saatiinkin 4 roskasäkillistä kirppikselle vietäväksi. Kun nyt sitten kerettäisiin viedä ne kamppeet kirppikselle, ettei ne loju kuukausitolkulla tuolla varastossa. Nyt mun vaatekomero melkein kaikuu tyhjyyttään kun niin paljon pistin kampetta myyntiin. Eikä mua voi enää sanoa Imeldaksikaan kun ei mulla ole enää kovinkaan monta kenkäparia, karkeasti arvioituna ehkä noin 15 paria, mikä on kuitenkin naisilla aika vähän.Vai mitä?

Eilen lähdettiin töistä viettämään tyky(työkyvyttömyys)-päivää Huilikseen Huittisiin. Se on ihan upea paikka, kannattaa ehdotella sitä jos on töistä jotain tuollaista suunnitteilla. Töistä lähdettiin puolen päivän aikaan matkaan sellaisella 80-luvun armeijan kuljetusbussilla, jonka omisti yhden työkaverin mies. Se oli niin upea, aito vanha bussi, että kyllä kelpasi meidän matkustaa. Avattiin siinä Fresita-pulloa matkalla ja tunnelma olikin hauska ja rento. Kun päästiin perille, niin vedettiin ulkoilukamppeet niskaan ja lähdettiin pitkospuita pitkin suon läpi sellaiselle laavulle, jossa juotiin nokipannukahvit ja syötiin vähän evästä. Naurettiin ja kiljahdeltiin hirvikärpästen takia myös. Sitten patikoitiin takaisin. Perillä kun oltiin, niin hetki levähdettiin ja sitten lähdettiin luontopolulle, jossa oli erilaisia rasteja, piti tunnistaa eri marjoja ja eläimiä, sammaleita yms. Ihan kohtalaisesti tunnistettiin...(?) Sen jälkeen palattiin takaisin pihaan ja suunnattiin nokat kohti päivällistä. Ja siis ihan mahtavaa ruokaa olikin. Kermaperunoita, hirven ja peuran lihaa; suussa sulavaa, kasvisgratiinia, puolukkaa, salaattia. Jälkkäriksi marjarahkaa ja kahvia. Mahat pinkeinä sitten ihmeteltiin, että mites tässä nyt taas näin kävi. Sen jälkeen mentiin tunnistamaan eläimiä. Siellä oli 26 täytettyä eläintä ja ne piti tunnistaa. Jokunen lintu jäi tietämättä. Sen jälkeen päästiin tosi kivaan puuhaan, nimittäin ampumiseen. Ammuttiin ilmapistoolilla, ilmakiväärillä ja jousipyssyllä. Mä olin oikein hyvä ilmakiväärin kanssa, osuin tosi usein siihen rottaan. Se oli tosi hauskaa!

Kun oltiin ammuskeltu, niin alettiin valmistautua saunomiseen. Siellä oli kolme erilaista saunaa; savusauna, uunisauna ja tavallinen sauna. Sit ulkona oli sellainen palju ja myös metsälampi, jossa +8 asteista vettä. Kastauduin hyytävään veteen ja sitten istuttiin siellä paljussa pitkät pätkät. Oli tosi mukavaa!
Saunottiin tosi pitkän kaavan kautta.
Myöhemmin vielä mentiin kotaan, jossa paistettiin makkaraa ja sit jäätiin jutusteleen iltaa istuen. Enkä ole kyllä pitkiin aikoihin nauranut niin paljon. Huh huh että oli hauskaa. Loppujen lopuksi viiteen saakka istuttiin ja naurettiin. Juttujen laatu heikkeni mitä myöhemmäksi yötä mentiin. Mut onpa vaan jutut naurattanut koko tänkin päivän vielä ja luulen, että niitä muistellaan vielä pitkään.

Tänään sitten palailtiin kotiin väsyneinä mutta onnellisina. Mun oli niiiiin ikävä poikaa! Heräiltiin yhtaikaa päikkäreiltä ja jutusteltiin pojan puuhista edelliseltä päivältä. Ja silmin nähden poika oli iloinen, että äiti oli kotona taas! Ja meillä oli ihana ilta, puuhattiin kotona vaan ja syliteltiin paljon, naurettiin, mainittiin (=painittiin) ja hassuteltiin. Ihana olla kotona!!!!!

Mukavaa syksyä on ollut, mutta suruakin ilmaantui. Äidin enon vaimo, Porissa asuva teräsmummu 97 v. nukkui pois syyskuun alussa. Oli kyllä niin mahtava ihminen, iloinen ja huumorintajuinen, tosi sitkeä ja rautainen ihminen, aina pilke silmäkulmassa. Viimeisellä elinviikollaan totesi, että on tärkeää, että kaikesta, joka asiasta löytää jotain kaunista. Se onkin totta. Elämänasenne oli kohdallaan tällä ihmisellä, joka asui tosi pitkään ihan omassa kotona, viime vuodet kuitenkin sellaisessa omassa kodissa, jossa oli hoitohenkilökunta koko ajan auttamassa kuitenkin. Nyt sitten joutui sairaalaan jossa sitten nukkui pois. Hautajaiset on ensi viikonloppuna. Sinne sitten suuntaamme.

Jahas, huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa, saapas nähdä mitä meidän perhe keksii. Nyt meen nukkuun, koska viime yönä ei juuri nukuttu kun oli niin paljon hauskoja juttuja kerrottavana:) Nyt sitten unta kuulaan.Öitä!