... toteasi jo Kari Tapio aikoinaan laulussaan...
(vai menikö se ihan noin, ja olikohan se Kari Tapio).
Enivei, kesälomalla ollaan. Oikein ihanasti kaksi viikkoa miekkosen ja poitsun kanssa yhtaikaa. En voi kuvaillakaan kuinka kivaa on. En oikein osannut lomaa odottaa, ainakaan näin paljon, ja yhteistä. Äitini mahdollisti tämän kahden viikon yhteisen loman kun hoiti heinäkuun ekan viikon poikaa. Hoitopaikka on nääs suljettu heinäkuun.

No, mullapa olikin jo perjantai vapaa (palkaton). Me pyydettiin anoppi hoitamaan poikaa ja lähdettiin itse SYÖMÄÄN ja KESÄTEATTERIIN. Ravintola oli hieno, miljöö ihana, ruokakin hyvää. Sitä tosin olisi saanut olla hitusen enemmän, ainakin miehellä jäi nälkä. Mä tykkäsin pihvistä, mies sanoi, että vähän "jenkkiä". Viini oli hyvää, samoin jälkkärijuustot. Mut ehkä voisin mennä uudelleenkin, maistaan kalaa.
Teatteri oli kiva, hauskahko, viihdyttävä, sopivan kesäteatterimainen, jälkimaku rentouttava. Päätettiin kävellä teatterista kotiin. Sain pari rakkoa jalkoihini tästä romanttisesta iltakävelystä, noin 3 km. Mutta kiva ilta oli, tuli sopivaan saumaan:) Kiitos miehelle tarjoiluista!:) pusipusi

Mitäs muuta ollaan puuhattu.. no shoppailtu alennuksissa. Löysin pojalle vaikka mitä Ideaparkista, itselleni en mitään. Ei kaupoista löydy enää mitään itselle, jotain kummallisia riepuja yms vaan.

Grillailtukin on. Niin, ja eilen käytiin meidän perhe ja anoppi Eurassa miehen isotätiä katsomassa. Täti on 87-vuotias ja tosi mukava terästäti onkin. Lihasopat oli valmiina ja jälkkäripannarit. Poika oli tietty mukana antamassa lisämaustetta visiittiin. Käytiin vähän kylillä ajelulla ja lähipuistossa pojan kanssa.
Iltapäivällä huristeltiin kotiin ja kerettiin sopivasti yhteen asuntonäyttöön Nokialle. Ihan jees paritalo oli, mut oli pari juttua, mm. kosteusjuttuja, et ei sit sellasta osteta.
Alkaa jo vähän itkettää ja naurattaa noiden välittäjien kommentit asuntonäytöissä/yhteydenotoissa. Tässä muutama:
"Alkaa siinä jo myyjätkin hermostua jos kovin monta näyttöä pitää varata" (jotenkin luulis, että asuntoaan myyvät näyttäisi mielellään asuntoaan)
"Jos olette tosissanne kiinnostuneita niin voin selvittää teille noita asioita." (oltiin nähty asuntoa varmaan 5 minuuttia, ei voida kovin tarkkaan vielä tietää kuinka tosissaan ollaan....)
"Pesutornia tuolla asunnossa jo mittaillaan (ostajaehdokaspariskunta mittaili), että jos se mahtuu niin kaupat tulee, että pitäkääs nopea palaveri" (kun me sanottiin, että mietitään vielä)
"Tämä menee nopeasti, jo tänään voidaan tehdä ratkaisuja." (Siitä on nyt kuukausi kun kuulin tämän lauseen, asunto on vieläkin myynnissä.)

Tässä vasta muutama. Ei luulisi, että välittäjät ajattelevat, että joku tekee kovin nopeasti päätöksen asunnon ostosta, ei ainakaan välittäjän painostuksesta. Etenkin kun kyseessä on vanha milli rahaa. Me ainakin mietitään tovi, pyydetään jotain muutakin, mahdollisimman paljon asuntoasioista tietävää mukaan katsomaan ja sittenkin vielä mietitään. Laina me ollaan puhuttu, että ihan A:sta ei tarvitse lähteä. Ja jos joku nopeampi asunnon vie, niin ei voi mitään. Toistaiseksi ei ole löytynyt sopivaa, mutta pari sellaista "no ehkä voisi ajatellakin" on löytynyt. Siis jatkamme katselua.

Se asuntoasioista.
Tänään käytiin akka- ja lapsilauman kanssa Tammelan torilla. Ostin kirppikseltä jotain pientä ja sitten uutta perunaa ja mansikkaa sekä vadelmaa. Kahviteltiin ja juteltiin. Poika touhusi mukana, söi mansikkaa, joi pillimehua, vei soittajalle rahaa, heilutteli torilla oleville vanhemmille herrasmiehille ja nautti ystävien seurasta:)
Torilta menin kaverille kylään. Syötin pojan siellä ja nukutin kaverin sänkyyn. Ekan kerran poika nukahtikin tavalliseen sänkyyn eikä pinnikseen. Hetki meni, että siellä petissä pysyi, mutta simahti kuitenkin ja nukkui sikeästi. Kaverin kanssa katseltiin ihana dvd. Se oli aika hienoa 4D-kuvaa vauvelistaan, mikä masussaan polskii. Oli aika huikeaa katseltavaa. Sellainen pieni touhukas sieltä on tulossa maailmaan syksyllä!
Kaveri hyppäsi junaan ja minä ajelin bussilla äitini luo katsomaan uutta köökkiä, joka olikin upea! Niin hienot kaapin ovet ja tiskipöytä oli mahtaisa. Vielä vähän laattoja paikalleen ja jotain muuta pientä niin eiköhän saada kutsu keittiön avajaisiin???? Sitä odotellessa!

No niin, tällaista kuuluu. Jatkan lomailua...
ps. Kaverit, oletteko elossa? Jos olette, laittakaan kommenttia kuulumisistanne!