Nyt voinkin sitten paljastaa asian, joka on vienyt paljon ajatustilaa viime aikoina. Fiftisixti on mennyt ajatukset, sappileikkaus ja työn aloittaminen.

Sappileikkausasia etenee torstain jälkeen..siitä sitten lisää silloin.

Irtisanoin tänään itseni vanhasta työpaikasta. Olen aika pitkään asiaa miettinyt, että mihin elämä koskiskaa nyt viskaa kun työelämän kohtaaminen on taas ajankohtaista. Hain sitten erääseen isompaan lääkärikeskukseen vastaanottohoitajan paikkaa ja sain. Itse asiassa aloitin jo eilen. Siinä mielessä on kyllä ihanaa aloittaa työt, että saan pehmeän laskun, teen 3-4 päivää viikossa vuoden loppuun. Siitä sitten ilmeisesti olisi tarkoitus painaa koko viikkoa duunia. Mutta ei helppoa ollut lähteä töihin. Itkeskelin aamuisin kun köllöteltiin pojan kanssa, että nyt nämäkin aamuhetket jää pois.. Onneksi heti alkuun ei ihan joka päivä töitä ole, se on huojentavaa. Toinen superhyperhuojentava juttu on se, että mummu/mumssi/mummendaali hoitaa poikaa päivät. On ihanaa jättää molemmat, mummu ja poika kotiin ja lähteä töihin ja tietää, että (toivottavasti) molemmilla on tulossa kiva päivä. Ainakin nämä kaksi päivää on nyt mennyt tosi kivasti. Poika on ihan mummun sylivauva:)
Molempina päivinä olen melkein juossut töistä kotiin vaaveliani katsomaan..
Aika rankalta tuntuu jotenkin senkin takia työn aloittaminen, että tietää, että tätä se sitten taas on, töitä päivät ja illat hujahtaa tosi nopeaan.

Niin, työskentelen siis vastaanottohoitajana. Aluksi ainakin kuvantamispuolella, mikä on tosi mielenkiintoinen puoli, näkee kaikenlaista kuvantamista ja ei ole heti alkuun ihan kuumimmassa asiakaspalvelupisteessä. Ilmeisesti leikkurin puolellakin poikkeilen tarvittaessa, eikä se tietenkään haittaa yhtään. Talo on iso ja kaikenlaista olisi kiva päästä tekemään, olen oikein motivoitunut ja innostunut. Että hyvä niin, tässä sitä taas kehitytään.

Ja olenpas unohtanut mainita kaksi isoa juttua!!! Kaksi mun kaveria on saanut tyttövauvat, ihan parin viikon sisään tässä!! Onnea heille superpaljon!!!!!!!!!!!!! Kumpa pääsisi kumpaakin vauvaa pian katsomaan, vaan mistäs löydän sen ajan!! Yrittää täytyy, kun vauvat on niin ihaniii!!!

Huomenna menen vasta klo 12 töihin. Se onkin tosi kivaa, saa aamulla nukkua ja puuhailla poitsun kanssa ihan rauhassa.

Mutta tällaista elämä täällä tällä kertaa on. Muutosten kourissa eletään, saas nähdä miten kaikki alkaa sujua...