Elokuun viettoon kuuluu seuraavaa:
Kävelyä Tampereen tallipihassa, vauvakeinuttelua Näsikallion leikkipuistossa, viinikylässä poikkeamista, kävelylenkkiä, Särkänniemeä, eläintarhaa ja Näsinneulaa, kotiköllimistä, Pyynikinnäkötornia munkkikahveilla, jumppaa ja lenkkiä arboretumissa.

Mietin tuossa joku aika sitten, että kuinka vähän itse olen käynyt Tampereen nähtävyyksissä. Kaverin kanssa sitten tutustuttiin Tallipihaan, siellä oli ihania hevosaiheisia maalauksia, en muista kenen näyttely se oli, hienoja kuvia kuitenkin oli. Suklaaputiikissa käytiin ja sen sellaista.
Näsinneulassakaan en ollut ennen käynyt. Nyt käytiin sitten. Hienolta vaan näytti Tampere noin korkealta, kauas näkyi. Poika pääsi Särkänniemeen mukaan, käytiin katsomassa eläimet ja sitten käytiin pojan kanssa karusellissa kaksi kertaa. Eka kerta meni ihmetellessä, mutta toisella jo poika hytkyi mukana:)
Mies haki pojan päivällä kotiin ja me jäätiin kaverin kanssa laitteisiin kieppumaan. Neljä tuntia riitti meille ihan totaalisesti. Välillä piti istahtaa lepäämään kun niin oksetti ja pyörrytti.. Ei pienenä ollut sellaisia ongelmia. No, kaikki laitteet käytiin, Tornadossa kolme kertaa ja TakeOffissa kaksi. Eli ne oli suosikkeja. Käytiin jopa Kummitusjunassakin, ja kiljuttiin siellä ihan oikeasti, me, aikuiset ihmiset.... Hauska päivä oli!!!

Niin, ja se viinikylä on tosi kiva juttu. Naapurin kanssa käytiin siellä ja oli kivaa. Sami Hintsanen lauloi jotain cover-biisejä ja me maistettiin paria eri viiniä. Siellä oli mukavaa porukkaa ja tosi kiva fiilis. Juteltiin sellaisen tamperelaispariskunnan kanssa melkein koko ilta. Kaikki ihmiset oli tosi hyvällä tuulella ja niin oltiin mekin!

Oikein mukavasti on alkanut elokuu, melkein joka ilta olen todennut, että olipas ihana päivä. Se on mun mielestä hyvä merkki.

Tänään soittelin kaveria lenkille ja kaveri olikin biitsillä. Olin lähdössä pojan kanssa ulos ja lähdin kävelemään kaverin luo. Ja kun sen matkan käveli yksin, niin voi vitsit tuntui matka pitkältä. En nyt osaa sanoa kuinka pitkä matka on, mutta jos joku tietää Tohloppijärven, niin kiersin sen. Tapasin kaverin biitsillä ja köllittiin siinä hetki viltillä pojan kanssa. Sitten käveltiin kotiin. Mies tuli koiran kanssa vastaan. Olin ihan poikki kun tässä helteessä kävelin tuon lenkin.. ei ihan tervettä touhua ei. Mutta kun äkkiä kävi suihkussa ja söi, niin oli valmis uusiin seikkailuihin. Lähdettiin porukalla miehen veljelle. Mies lähti veljensä kanssa raveihin ja me likat ja meidän poika lähdettiin arboretumiin kävelylle, ja jätskille. Miehen veljen tyttö 4 v. pyöräili ja sirkutti iloisena koko matkan. Poika nukkui päikyt vaunuissa ja nuorempi serkkulikka 10,5 kk hymyili ja seurasi touhuja iloisena. Oli tosi mukava kävelylenkki.

Siitä sitten kotiin iltapuuhiin.
Mun mielestä on liian kuuma, päivällä on ihan tukalaa. Meillä saa kyllä läpivedon huushollissa, mutta mitä se kuuma ilma mitään kämppää viilennä. No, kuitenkin parempi tämä ilma kuin se vesisade. Että silleen en valita. Eiköhän sitä räntää ja loskaa sitten taas saada yltäkyllin.

Ai niin, suuret edistysaskeleet.. Poika seisoi eilen ainakin 3 SEKUNTIA ilman tukea!!! Jehuu! Ja tänään oppi ihan uuden jutun myös, juomaan itse nokkamukista. Aamulla ekana heti nappasi mukin käteen ja joi. Sitten kun kehuin, että Vau, miten osaat, oletpa taitava, niin otti mukin uudelleen käteen ja joi taas, sitten katsoi minuun ja odotti kehuja. Kun taas kehui, niin jopa oli ylpeän näköinen poika. Minä osaan!!!!!!