Jo alkaa huomata valon määrän lisääntyneen, ainakin vähän!
Katselin auringon nousu ja -lasku aikataulua ja siinä luki, että viikossa tulee jo vartti lisää valoa molempiin päihin päivää! Sitä kovasti odotan, että saataisiin valoisampaa.

Töissä ollaan touhuttu, ja mitä kaikkea muuta.. viikonloppuna treffasin ompeluseuran tytöt, käytiin syömässä ja stand up-viihdettä katsomassa. Alapäähuumoria ja vähemmistöjen pilkkaa. Välillä kyllä ihan naurattikin. Välillä taas meni mauttomaksi. Mutta hauskaa pääosin.

Kun nuo lapset -erityisesti tytsy- antoi leikata tukkansa niin vietiin ne riekkumaan hoploppiin. Poika siellä jo painoi ihan huoletta kaverinsa kanssa ja mun yllätyksekseni myös tyttö oli tosi rohkea. Kiipeili ja laski mäkeä. Jossain kohtaa ihmeteltiin, että minne tytteli katosi ja samoin tein se putkahti kiemuraisen liukumäen putkesta meidän nenien eteen. Reippaita touhuajia molemmat. Saivat vielä kaveritkin mukaan. Niin oli tytöllä kivaa, että lähteminen kotiin oli tosi tiukka paikka ja siitä sitten kuulivat muutkin hoplopin kävijät.

Pojalla lähti nyt ensimmäinen hammas. Alaetuhammas heilui jo aika ronskisti ja rautahammas kurkisteli taustalla. Niin se sitten yöllä lähti ja poika tuli sanomaan, että heräsi siihen, että oli kivi suussa. Se olikin sitten hammas. Aika myöhään alkaa tuo hampaiden lähteminen, kaveripiirissä harvahampaita on ollut jo jonnin aikaa. Irronnut hammas kirvoitti tietenkin hammaskeijukeskustelut. Poika vannoi, ettei keijua ole olemassa, mutta kolikko tyynyn alla jätti miettimään, että mites se asia olisikaan. Lopputulos pohdinnalle oli se, että oli miten oli, joulupukkia ei ainakaan ole olemassa. Se on vaan puku jonka sisällä on ihminen.

Tänään kävin tyttelin kanssa puheterapeutilla. Syksyllä saatiin lähete sinne epäselvän puheen takia. Niin. 3-vuotias puheterapiaan epäselvän puheen takia. 3-vuotias. No, tätä suositteli päiväkodin henkilökunta ja lähestulkoon ihan kaikki kenen kanssa asiaa pohdin. Mietin, että mennään sitten. Jospa minä äitinä en näe mahdollista ongelmaa koska olen ihan-vähän-vain puolueellinen :) Päiväkodin hoitajien mielestä puhe oli ongelma.
No, tytteli meni hienosti jutustelemaan terapeutin kanssa ja näytteli kuvia, toisteli sanoja. Lopputulos oli se, että puhuu ihan hyvin, korvailee kyllä L-kirjainta H:lla ja V:lläkin, R ja S puuttuu. Mutta se on tämän ikäisellä normaalia, etenkin kun puheen kehitys on tapahtunut muutenkin rauhalliseen tahtiin. Ei tarvita mitään reeniä. 4-vuotiaana soitto terapeutille ja jos puhe ei siihen mennessä ole kehittynyt niin sitten voidaan miettiä asiaa uudelleen.
Terapeuttikin oli sitä mieltä, että nykyään laitetaan aika herkästi noin pieniäkin puheterapiaan. Mun mielestä resurssien haaskausta, totisesti. Eri asia olisi, jos tyttö ei puhuisi mitään sanoja.

Huomenna meinaan mennä jumpalle. On meinaan pakko. Jumppakortissa on vielä viisi kertaa käymättä ja aikaa aika naftisti. Meinaan kokeilla tuntia pranabeats, tanssin ja joogan yhdistelmä... Mitä se sitten onkaan? Siitä raporttia seuraavalla kerralla...?