Tänään oli surullinen aamupäivä. Tosi surullinen. Tessu-koiruus sai tällä viikolla haimatulehduksen, jota kovasti hoidettiin eläinlääkärin ja äitini toimesta. Lääkityksiä oli monia, mutta tauti ei ottanut parantuakseen ja koiruus oli sitten niin kipeä, että rankka päätös oli tehtävä. Aamusella ajelin äidin luokse ja kun minäkin näin kuinka kipeä Tepa oli, niin ei siinä sitten ollut enää oikein vaihtoehtoja.

Siinä eläinlääkäriaseman aukeamista odotellessa tehtiin äidin kanssa henkistä luopumista. Tessu sai silityksiä ja rapsutuksia, jutusteluita, muisteluita, hiljaisia hetkiä. .

Kannettiin Tessu oman täkkinsä päällä autoon ja sieltä eläinlääkärille. Saatiin ihan oma huone ja siellä jatkettiin silittelyä ja paijaamista.

Niin saatettiin meidän niin rakas koiraystävä matkalle koirien taivaaseen. Kyllä niin monta hyvää muistoa löytyi kun juteltiin ja ikävä on kova. Tunteet heittelee helpotuksesta kovaan ikävään. On tämä niin kurjaa tämä luopuminen ihmisen parhaasta ystävästä. Pääasia on, että karvainen kaverimme sai parhaan mahdollisen elämän ja sairauden näin yllättäessä pystyimme auttamaan niin, ettei niin hyvän koiran tarvitse kärsiä kipuja.

Nuku hyvin Tessumme pikkuinen! Vilkuta meille koirataivaan reunamilta! Muistoissamme keikut ikiajat!