Vihdoinkin ulkona näyttää edes vähän talvelta. Mutta ei kuulemma kestä jouluun saakka tämä luminen maisema. No, sama se, kyllä joulu on silti joulu.

Sunnuntaina käytiin anoppilassa kyläilemässä. Poitsu viihdytti mummiaan ja me nautimme anopin hyvästä ruuasta jälleen kerran. Tarjolla oli myös mun herkkua, parsakaalia! Kahviteltiinkin siinä, mukavaa oli! Vauva nautti huomiosta. Illalla käytiin äidin kanssa vielä laulamassa kauneimpia joululauluja meidän kylän kirkossa. Se on aina mukavaa, tulee vähän joulufiilistä.

Maanantaina lähdettiin taas neuvolaan. Se oli klo 13 ja taas tuli kiire. Mikähän siinä on, aina tulee joku puuha ja sitten sen haluaa tehdä loppuun ja aina tulee kiire. Kerettiin kuitenkin minuutilleen neuvolaan. Hienosti on painoa tullut ja pituutta, poika on jo n. 60 cm. Muutenkin sai kehuja, kun on kovin jäntevä ja touhukas vauveli. Äidin täydellinen vauva:)

Neuvolan jälkeen vaunuteltiin vähän ja sitten jo anoppi saapuikin mieheni kyydillä. Anoppi tuli hoitamaan poikaa kun me lähdettiin asioille, päästiin käymään verovirastossa ja kirjastossa ja pankissa ja sitten loppujen lopuksi päästiin juhlistamaan meidän kaksi vuotta kestänyttä avioliittoa El Toroon. Siellä on herkkupihvit, erityisesti tuo marmorifile on kauhean hyvää, mä söin koko menun, siihen kuului yrttimarinoitua lohta, joku juusto-perunasalaattisysteemi alkuruoaksi. Pääruokana metsästäjän härkää kantarellipyttipannulla ja savuporomaustevoilla. Jälkkäriksi suklaa-vadelmakakku jätskillä ja vadelmakastikkeella. Eikös kuulosta hyvältä? Hyvää se olikin.

Kotona sitten meitä odotti nukkuva vauva ja iloinen anoppi. Poika oli melkein heti nukahtanut sen jälkeen kun oltiin lähdetty ja nukkui vain siihen asti kun mies lähti viemään anoppia kotiin. Kun ovi oli pamahtanut kiinni, niin meni varmaankin kolme minuuttia kun haikea itku alkoi kuulua kopasta. Äiskä pääsi heti kakkavaipan kimppuun. Hienoa, että poika on hoitajilleen noin helppohoitoinen niin tulee hoitajat uudelleenkin.

Tänään saimme taas vieraita. Leivoin joulutorttuja valmiiksi ja lähdin äitiäni ja hänen kaveriaan vastaan. Poika sai taas olla sylissä hela tiden ja näytti parhaita puoliaan vieraille. Kiltiksi kehuttiin kovasti. Kilttihän tuo tuntuu olevan, oikein tyytyväinen vauveli. Toistaiseksi ainakin. Täytyy koputtaa puuta, ja toivoa, että jatko olisi yhtä mukavaa. No, syötiin joulutorttuja ja juotiin kahvia ja juoruiltiin. Sain vihdoinkin valot laitettua terassille vieraiden avustamana.

Tämmöistä tänne sitten. Huomenna tulee kaveri typsyn kanssa ja vaunutellaan kaupoille, saan vielä viimeisetkin joululahjat ostettua!!