Klo 5.30 tytön huoneesta kuului ensin itkua, sitten höpinää ja laulua, sitten ei mitään. Ja saatiin kaikki nukkua melkein klo 8 asti!! Huikea aamu!! Näitä lisää!! Tai ilman sitä puolikuudenhöpinää, jos saa vielä pyytää!

Oli mun vuoro nousta. Meillä menee viikonloppuaamut aina niin, että lauantaisin minä herään lasten kanssa ja sunnuntaisin on miehen vuoro. Nyt siis minä pomppasin ylös ja mentiin aamupalalle alakertaan. Siinä sitä sitten katseltiin lastenohjelmia ja kun kello tuli tarpeeksi niin kömmittiin kaikki yläkertaan miekkosta herättämään. Laittelin siinä vähän pyykkiä ja lapset leikki.

Kun mies oli saanut vähän murua rinnan alle niin puettiin päälle ja lähdettiin ulkoilemaan. Poika laittoi hiihtovermeet päälle ja lähti miehen kanssa laduille. Meillä on ihan huippu sijainti kodilla kun latukin lähtee ihan vierestä. Siihen vaan hiihtelemään. Poika on älyttömän innostunut hiihtämään. Viime talvena sen oppi. Luulin, että siinä kestäisi pidempäänkin kun opetellaan hiihtämistä, mutta poika oppi sen heti. Tasatyöntöä alkoi vääntää ladulla. Nyt jo sujuu toisenlainenkin tyyli, mutta tasatyönnöin lähinnä mennään. Ja poika on reipas! Jos kaatuu niin ei mitään, ylös vaan ja matka jatkuu! Ja mäet lasketaan hienossa muna-asennossa. Tosi rohkeasti mennään alamäet! Pari kierrosta poitsu hiihteli. Mä kävin pulkkamäessä tyttelin kanssa. Ai että tyttö tykkäs! "Lisää" se sanoi!

Hiihtelyn jälkeen lähdettiin syömään. Syötiin sitä italianpataa jälleen. Tyttö ei syönyt. Söi leivän ja kieltäytyi muusta. Leivän voimin sitten vain unille. Unien aikaan soiteltiin taatalle, että saadaankö änkeytyä kylään. Se sopi, joten kun tytteli heräsi niin pakattiin perhe vielä toimivaan Ooppeliin ja matka Kyröskoskelle sai alkaa! Matkalla poika alkoi jostain syystä muistella kerhon käyntiä Kanttorilassa. Se on talo kirkon vieressä, siellä järjestetään seurakunnan kerhoja ja tuolta kaupungin kerhosta joskus tehdään sinne retkiä. Poika muisteli sitten sitä, että mitä lahjoja Jumala on meille antanut. Oli valo, pimeä, lepo, hiekkaranta... Ne muistettiin. Sitten poika totesi vielä, että "sitten kun musta tulee vanha ja mä kuolen, niin mä en sitten koskaan enää pääse mun omaan kotiin". Voi apua.. Yritin selittää jotain, aika hataraa se oli. Kaikenlaista sitä pieni mies miettiikin..

Mutta kylässä oli mukavaa!! Oli tosi kiva käydä kylässä taatelilla ja Irmalla! Lapset leikki, soitti rumpuja, katseli läppäriltä lastenohjelmia, joi mehua ja söi monta piparia.. me rupateltiin aikuisten höpinöitä ja kaffiteltiin. Oli kyllä tosi mukava iltapäivä! Kiitos vaan taata ja Irma! Taata tähän ekana taas kumminkin kommentoi!:)

Kotimatkalla lapset nukahti autoon. Kotona sitten vaan iltapalaa. Poika halusi näkkäriä, joka on ollut paahtimessa. Testattiin sitten sekin. Tiedoksi kaikille, että näkkäri vähän niin kuin palaa paahtimessa. Pinta meni ihan palaneen tummaksi ja koko leipä haisi pahalle. Ei siis kannata kokeilla! Tyydyttiin paahdettuun ruisleipään! Se oli hyvää! Sitten vaan nöpönenät petiin! Oikein rauhallisessa hengessä tapahtui tänä iltana iltatoimet, onneksi, ihanaa.  Me katsottiin miehen kanssa Putous. Tykätään eniten Leena Heffneristä. Ihan hyvä, että Hieno putosi. Aika tärkeitä asioista nämä Putouksen hahmot.. Niistä kyllä niin paljon puhutaan. Samanlailla kuin Kummelista puhuttiin aikanaan joka paikassa ja koko ajan.

Huomenna sitten, voitaisiin mennä vaikka luistelemaan. Jospa ottaisin ihan omatkin luistimet mukaan niin voisi pari potkua liukua jäällä! :)

Nyt yläkertaan lukemaan kirjailija Iréne Némirovskyn kirjaa Ranskalainen sarja. Hyviä öitä kaikille! (PS. Taata, mene jo nukkumaan!!!)