Aikani kuluksi tässä kirjoittelen, kun yritän jaksaa valvoa puoleen yöhön näin uuden vuoden aattona! Silloin kuulemma viereisessä puistossa paukutellaan paljon raketteja, ja ne näkyy meille tähän niin hyvin, et jospa näkis sit kunnon rytinää silloin.

Muuten meidän perheen uuden vuoden juhlinta on ollut hyvinkin rauhaisaa. Ihan vain ulkoilua ja siivoilua kotosalla. Sitten kun isäntä tuli kauppakassien kanssa kotiin, syötiin perinteiset nakit ja perunasalaatit ja lähdettiin ulos katsomaan raketteja. Poika varsinkin oli tosi innoissaan paukkeesta. Ihasteltiin jonkun aikaa naapureiden raketteja ja jutusteltiin siinä ja tultiin sitten sisälle. Pojan kanssa sitten vielä yläkerrasta tiirailtiin parit paukut.

No, josko ottaisi tähän sitten pienen muistelon menneestä vuodesta.

Alkuvuodesta touhuttiin sitten sitä vauva-/lapsiperheen arkea. Alkuun tytsy oli aika sylivauva (niin kuin sylivauvat on :) ja parkuikin jonkin verran, mutta sitten muutamia kuukausia vanhana pahimmat parut lakkasivat ja tytsystä paljastuikin sitten varsin "helppo" eli tyytyväinen vauva. Kaipa sillä oli paljon katseltavaa isoveljen puuhissa, seuraili vain niitä. Mutta pian vauva kasvoi ja kehittyi. Lähti ryömimään, teki hampaita, konttaili, nousi istumaan ja sitten seisomaan. Käveli tukea vasten ja juuri syntymäpäivänään otti ensimmäiset askeleet ilman tukea. Nyt jo taapertaa ulkonakin hienosti. Tytteli on edelleen aika rauhallinen tapaus, ja iloinen. Vaikkakin viime kuukauden aikana omaa tahtoa on alkanut vähän löytyä. Kirkunaa tulee, jos jotain tytsy haluaisi, eikä saa. Ja osaa jo heittää kädet ylös ja heittäytyä kaarelle kun ollaan tekemässä jotain mikä ei ehkä miellytä. Mutta kyllä meillä niin superihana tyttö on, että oksat pois.

Poitsu on sitten tehnyt "henkistä" kasvuaan enemmän tämän vuoden aikana. Jonkinlainen sähellys ja touhu on jäänyt, mutta uudenlaista on tullut tilalle. Hyvässä hengessä siis. Tosi moneen hommaan haluaa osallistua, tai siis oikeastaan ihan kaikkeen haluaa osallistua. Kahvia poika keittää, tekee herkkuleivät itselleen ja äidille (niin ihanaa), imuroi, pyyhkii pölyjä, leipoo, tekee ruokaa, järjestelee tavarat, pukee, käy vessassa, pesee kädet ja naaman, leikkii hienoja leikkejä itsekseen, on erityisen kiinnostunut ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta (vaatii saada kuituja aamupalalla ja proteiineja ruoalla, että lihaksetkin kasvaa...), tykkää musiikista ja vähän enemmän kuin ennen liikunnasta ja ja.. mitä kaikkea. Pojasta on tullut tosi omatoiminen ja avulias poika. Kaikenlaista kikkailua kyllä löytyy edelleen, mutta eihän se muuten normaali olisikaan. Isin poika :) Isikin kun on ollut vilpertti pienenä, niin miksei sitten isin poikakin. Hyvä niin!

Mitähän sitä sitten ensi vuonna lasten suhteen tapahtuu.. tässä nyt kovasti pohditaan tulevaa vuotta, että koska palaan töihin ja minne lapset sitten laitetaan hoitoon. Mua se sitten ahdistaa, että pikkutytteli laitetaan päiväkotiin, ihan vauva vielä, ventovieraiden joukkoon...(melkein 2-vuotias, ventovieraita siellä ollaan ihan hetki). Uskon ja tiedän, että lapset päivähoidossa pärjää, poika varmaan nauttii kun pääsee uusiin puuhiin, mutta minähän se tässä vain ongelma olenkin. No, mietitään vielä kuvioita. Rahat vain loppuu syksyllä, säästöt sun muut, että minkäs teet..

No, muutakin tänä vuonna on tapahtunut kuin lapsitouhuja. Sisko meni naimisiin! Polttareita ja häitä sitten kevät järkkäiltiin ahkerasti. Ja mielestäni tuli kivat polttarit ja häät nyt ainakin oli upeat, ihanat, lämminhenkiset! Niin he saivat toisensa ja elävät elämänsä loppuun saakka onnellisina! Näin me toivomme! Ja mukava juttu häiden aikaan oli se, että saatiin veli vaimonsa kanssa Suomeen käymään. Liian harvoin käyvät Suomessa. Onneksi jonain päivänä palaavat kokonaan Suomeen.

Kesä sitten kului ihan peruskuvioissa. Kuuma kesä olikin. Tehtiin ihan perinteisiä kesäreissuja, esim. Viikinsaareen, Särkänniemeen, Kiviniityn kotieläintilalle ja Herra Hakkaraisen taloon. Pojalle oli iso juttu se, että käytiin Silja Serenadella risteilemässä, vietettiin oikein päivä Tukholmassa. Siitä matkasta puhutaan vieläkin! Tosi ihana kesä oli! Muistan vieläkin tunnelmat kun tehtiin minipiknikkejä lasten kanssa lähipuistoihin, syöteltiin sorsia ja nakerreltiin eväitä ja oli lämmin! Elämäni parhaita kesiä!

Selailin kalenteriani ja yksi asia oli sellainen, mikä toteutui melkein viikottain. Asuntonäyttö... Niitä riitti! Ja juuri kun isännän kesäloma loppui, löydettiin tosi kiva asunto Nokialta ja siitä tuli meidän uusi koti. Tarjoukset tehtiin ja kämppä ostettiin. On sitten opeteltu asumaan Nokialla ja ei se ihan niin kakkupala ollutkaan kuin luulin. Uusi kaupunki, uudet kujeet. Aluksi tuntui, että kaikki on huonommin kuin Tampereella, mutta sitten ykskaksyllättäen huomasinkin, että mehän ollaan jo vähän kotiuduttu tänne! Se on hyvä se! Asunto on edelleen tosi kiva, alueen kartoitus ja naapureihin tutustuminen on vielä kesken. Pikkuhiljaa sitäkin tässä toteutetaan.

Niin, ja tämän vuoden maaliskuussa juhlittiin miehen kanssa kymmentä yhteistä vuotta! Aika menee kyllä tosi nopeaan. Noin kolmanneksen elämästäni olen tuon ukkosen kanssa viettänyt..

Nyt taidan lopetella referaattini ja menen katsomaan vähän raketteja ja sitten aa-aa-pää tyynyyn. Lapset ei tunne juhlapyhiä eikä tajua sitä, että voisi nukkua viikonloppuisin pidempään.. Jonain päivänä saadaan (ehkä) nukkua yöt putkeen ja vähän pidempään kuin klo 5.10 asti, niin kuin yhtenäkin aamuna.

Mutta nyt toivottelen oikein onnekasta ja seesteistä uutta vuotta 2011 ihan kaikille!