Poikani sanoin:"hups". Enpä ole kerinnyt kirjoitella. Tai muistanut. Tai jaksanut. Viikonloppuna tein ruokaa, hoidin lapsia (omiani ja muiden), bailasin ompeluseuralaisten kanssa, en muuta. Aa, lenkkeilin myös.

No, nyt on kuitenkin maanantai-ilta. Heräilin aamusella pikkutyttelin sirkutukseen. Ja pojan pulputukseen. Mies lähti töihin ja lapset alakerrassa hääräili. Mä pötköttelin vielä ja nautin siitä, että ne pärjää jo hetkittäin keskenään alakerrassa, eikä tarvitse minua ihan koko ajan johonkin. Kuulolla on kyllä oltava, sehän on selvä.

Aamupalaa laittelin sitten poitsulle, joka pelaili wiitä aamusella. Mikä olikin virhe. Ei millään olisi malttanut luopua pelistään, jotta tulisi aamupalalle. Kouluaamuina kuitenkin kun on jonkinlainen aikataulu. Minä sitten hermostuin, että nyt peli pois ja ristiriitahan siitä tuli. Edellisenä iltana oli tullut mokoman pelin takia jo melkoinen hässäkkä, joten tämä sitten oli viimeinen pisara. Nappasin piuhat irti pelistä ja laitoin yläkaappiin. Poika ei siitä varsinaisesti ilahtunut, mutta.. elämä on. Aamupalat nassuun, hampaat harjaukseen, kledjut niskaan ja sitten naapurin poitsu pimpottelikin oven takana. Sinne meni poika, ei mikään mieltäylentävä aamu, mutta aamu kuitenkin. Tyttelin kanssa sitten laittauduttiin päivää varten. Minä paklasin ja tyttö touhusi omiaan, ei halunnut hiusten harjausta. Harjasin vähän silti. Olin viikonloppuna leikannut tytölle polkkatukan. Ei suostu kampaajalle ja minä sitten taas otin markettikampaajasakset kauniiseen käteen ja nipsnaps leikkasin polkkiksen. Ihan hyvä tuli. Käskin tytön mennä päiväkotiin ja heilauttaa hiuksiaan tädeille. Ei suostunut. Mentiin taas RATTAILLA päiväkotiin. ;) Sinne pääsi sitten tytsy heti jumpalle, oli tarkoitus kuulemma vähän pelailla palloilla.

Bussi vei mut taas isoon kaupunkiin, Brucen elämänkerta viihdytti mua edelleen matkan ajan. Kiitos Bruce! Se on kyllä vaikuttava tyyppi, mä oon nyt vähän kyllä sen lumoissa. Siskon miehen mielestä se on keski-ikäistä :)

Töissä hyppäsin sitten taas uusiin saappaisiin. Aloitin osa-aikaisesti respassa. Se on ihan mieleistä työtä, mutta uutta asiaa tulee taas tuutin täydeltä. Mutta kyllähän mun hattarapääni sisäistää määrättömän määrän informaatiota. Tai sitten ei? Pian se nähdään, palautteiden muodossa?

No juu, töistä kiiruhdin kotiin. Poika oli juuri lähdössä kaverin kanssa partioon. Läksyjä teki miehen kanssa kun tulin. Vähän ihmeteltiin, että miksei matikan kirjasta ole tehty mitään tunnilla. Illalla kun sitten iltapalalla asiasta tiedustelin, niin poika sanoi, että oli piirtänyt puuhavihkoonsa koko tunnin...... Se on kuulemma sellainen vihko mihin saa piirtää mitä haluaa. Opettaja ei ollut huomannut, että poika ei tehnyt tehtäviä. Ja poika ei ollut kuulemma kuullut, että oli pyydetty tekemään tehtäviä. Yllättävän järkevästi keskusteltiin siitä, että opettajaa pitää keskittyä kuuntelemaan ja jos on matematiikan tunti, niin tehdään todennäköisesti matikan tehtäviä sillä tunnilla. Ensimmäistä vanhempain varttia odotellen....:) On tämä koulumaailma tosi erilainen kuin mitä ennen on eletty. Lapselle nyt erityisesti, mutta myös vanhemmille.

No partioon nuo pikkukaverit lähtivät. Minä touhusin tyttelin kanssa ja kun mies tuli kotiin niin lähdin tytön kanssa jumppaan. Se on sellainen perheliikunta, missä käytiin jo viime vuonna. Se on tytön mielestä tosi kivaa. Siellä tosi paljon juostaan musiikin tahdissa ja kun musiikki taukoaa niin tehdään jotain mitä se ohjaaja käskee. Eli tyttö juoksee hiki hatussa ympäri salia ja huutaa:"juokse säkin äiti!" Ja mä välillä pyrähtelen ja teeskentelen juoksua. Sitten temppuillaan ja hassutellaan. Ei liian vakavaa ja todellista liikunnan iloa (lapselle nyt ainakin). Mä taas nautin kun saan nähdä tytön niin nauttivan ja sen kanssa kaksin touhuta.

Jumpasta suoraan kotiin iltapalalle, joka meni ihan hyvin. Nyt kun on jo pimeähköä illalla niin testattiin tytön huoneessa uutta kitty-diskopalloa. Olikin hieno. Iltapesut sitten nopsaan suoritettiin ja lapset halusi puuhastella lukemisen sijaan. Kyllä se kävi, vaikka mua kiinnostaakin mitä tapahtuu siinä Risto Räppääjä-kirjassa mitä luen pojalle. Löytääkö Risto ja Nelli Euroopan viimeiset keksijäätelötötteröt vaiko eikö.

Muksut siis puuhastelevat huoneissaan ja sitten sippaavat kun huudellaan, että nyt valot pois. Se on ihan toimiva nukutuskeino.

Sitten laitoin kynttilöitä palamaan ja katsoin Mc Leodin tyttäret ja Uuden päivän!!!! On ne vaan hyvät sarjat!!!!! ;) Ja myös katsoin sen Silta-sarjan viimeisen jakson, sitä kun on niin hehkutettu. Kammottava jakso, onneksi en katsonut edellisiä. Ja että sen miehen poika siinä kuoli, se oli hirvittävää. Hyi mikä sarja.

Ai niin, muutaman sanan kerkesin jutella miehenkin kanssa. Onnistunut päivä siinäkin mielessä.

Nyt yläkertaan vielä muutaman sivun verran Brucen pariin ja sitten (Bruce)unia!