Mäkin voisin yrittää skriivailla aina yhden päivän tapahtumat noin viikon ajalta.. saatte kuvaa meidän arjesta sievästi kaunisteltuna tai yltiöpäisesti liioiteltuna.. miten milloinkin. Joskus jopa pysyn totuudessa.

No, aamulla kuului pienten jalkojen töminää klo 5.20, tytteli tuli meidän makkariin pirteänä kuin peipponen. Aikainen lintu madon nappaa, sanoi tyttö ja yritti kömpiä viereen. Vein tytön takaisin sänkyyn. Hyvä yritys, sanoi tyttö ja aloitti kunnon oopperan, niin että mies sitten lähti tytön kanssa alakertaan katsomaan noin tuhannetta kertaa Nalle Puh ja suuri musikaali-elokuvaa. Se on tytön suosikki tällä hetkellä. "On tää perhe iloinen, meillon askel yhteinen..."jne. Siellähän sitten mies torkkui ja tyttö ihasteli "Paula Puh:ia". Mies lähti töihin ja minä umpiväsyneenä nousin laittelemaan "aapapaa" tytölle. Hän söi "hyppiä" ja joi "paapua" sekä söi vielä "piipää". Minä join ihan kahvia ja söin leipää. Johan sieltä sitten unenpöpperöinen pörröpää poitsukin saapui alakertaan ja hänkin nautti aamupalansa, leipää hänkin (oikein very interesting). Saatiin sitten meille heti aamusta mummu kylään. Hurjastelin mummun autolla pojan kerhoon ja itse ajelin terveyskeskuksen labraan. Mummu jäi leikkimään tytön kanssa kotiin. Minäpä kävin siinä piikillä ja piuhoissa, olen nääs nykypäivänä monisairas, tai monioireinen ainakin. Sitten sitä ihmetellään että mikä tuota naista vaivaa..kaikenlaista noiden sisäelimien kanssa on ollut. Niistä mahdollisesti enemmän kun ja jos jotain joskus selviää. Ehkä se on vaan luulotauti mikä vaivaa.

Pakko oli poiketa Lehtosen leipomolla kotiin ajellessa. Nappasin eurolla eilistä leipää itselleni ja lapsenvahdillekin. Ja pari pullaa myös. Niitä nautiskeltiin kun saavuin kotiin. Sitten surffailtiin mummun kanssa netissä, mummu näytti Kaunasin karttaa ja kertoi mitä siellä on mitä voisi käydä tsekkaamassa. Olen näet menossa oikein hyvällä tyttöporukalla halpamatkalle Kaunasiin toukokuussa. Viikonloppureissu tehdään. Siitä tulee kivaa!

Ja taas hurjastelin pojan kerholle ja nappasin sen pörröpään mukaani. Poika oli oudon oloinen, hiljainen jotenkin. Kävi ilmi, että harmitti se, että mummu oli meillä sillä välin kun hän sinne kerhoon joutui. Onneksi mummu sitten vietti meillä vielä aikaa kuitenkin, kiva juttu! Hyvällä mielellä jatkettiin päivää. Laitettiin ruokaa lapsille. Poika söi, tyttö ei. Tyttö pitää pieniä paastoja välillä. Katsoo ruokaansa ja saattaa sanoa, että "hyi". Sanon sitten, että "laitetaan sitten ruoka pois", jolloin tyttö iloisesti hypellen lähtee pöydästä ja sanoo, että "joo". Ja ruoka lähtee. Seuraavalla ruokailulla sitten mahdollisesti taas maistuu. Välillä syö tosi hyvinkin, eli en ole huolissani. Nyt on ollut räkätautia ja korvatulehdusta ja vielä poskihammaskin pukkasi, eli syitä siinä on niitäkin.

No, ei muuta kuin tyttö unille. Saan tytön aina yläkertaan kun sanon, että "mennään laittaan pyykkejä". Sitten mennään, joskus laitetaan pyykkejä, joskus vain muuten touhuillaan kylpyhuoneessa, leikitään, että pottaan tulee muka jotain.

Ja tyttö unille. Ei huvittanut mennä petiin. Sitten vähän nauratin tyttöä ja jäi se sinne petiinsä sitten leikkimään nalleillaan, kunnes simahti. Nukkuikin sitten parisen tuntia. Sillä välin poika katsoi Pikku tipunen-elokuvan ja minä surffasin tietoa Kaunasista lisää. Vaikuttaa tosi kivalta kaupungilta, hyvä valinta oli! Lueskelin myös kirjaa. Luen nyt Minne tytöt kadonneet-kirjaa. On ihan ok, voin suositella.

Kun tytsy sitten heräsi ovikello soi ja naapurin poika pyysi meidän poitsua ulos leikkimään. Laitoin pojan ulos ja aloin pukea myös tytteliä. Kun pääsin pihaan, huomasin, että pikkupojat oli menneet pihasta pois. Ei kovin kauas, mutta läheiseen lumikasaan touhuamaan isompien lasten kanssa. Meidän poika sai aika puhuttelun siitä. Juuri ennen ulos lähtöä vannotin, että pihassa pysytään niin eikös vaan heti lähdetty muualle. Poika selitti, että oli vain unohtanut, ettei saa mennä. Joskus tuntuu vaikealta muistaa näitä käskyjä ja sääntöjä. On helppo luvata, mutta vaikea muistaa, että mites pitikään toimia. Poika totesi, ettei enää äidistä tykkää, eikä rakasta enää äitiä kun äiti kieltää kivat jutut. Hetki oltiin kuitenkin ulkona vielä ja kun oli aika kylmä niin tultiin sisälle. Poika kyllä livahti melkein heti sinne naapuriin leikkimään hetkeksi. Sitten saatiin mies kotiin ja pistin lapsille ruokaa ja poika haettiin kotiin. Siitävaan pallokoulukamppeet kasaan ja oma sekä naapurin poika autoon ja pallottelemaan. Aika vilperttejä nuo poitsut oli, onneksi pääsi energiaa purkamaan pallokouluun. Ja on niillä jutut... :) Kun nyt on täysikuu, niin jokaiseen kotiin tulee kuulemma yöllä ihmissusi. Ettäs nyt sitten tiedätte. Vähän niin kuin joulupukki se kerkiää jokaiseen kotiin nyt yöllä. Okei.

Ja koska mullahan on energiaa loputtomasti lähdin pallokoulun ajaksi juoksulenkille. Laitoin napit korville ja hölköttelin lenkin siinä lähiympäristössä. Olin tyytyväinen itseeni kun huomasin kuntoni vähän taas kohenneen. Liikunnasta tulee kyllä niin hyvä olo!

Sain kaksi janoista pikkupoikaa pallokoulusta ja sitten kotiin saunaan. Aika melskettä on meidän saunahetket ihan koko perheen kesken. Mutta mukavaa silti! Sitten vaan saunavissyt ja "iipapaa" muksuille ja lapsukaiset petiin. Yllättävän nopeasti nukahtivat ja itse katsottiin "nauhalta" tai nykyaikaisemmin siis"boxilta" vanha Korkojen kera-ohjelma. Sitten mä jämähdin tänne koneelle. Laitoin facebookiin vielä omaakehua mun aina vaan paremmasta kunnostani. Nyt oikein hyvällä fiiliksellä nukkumaan. Päivä oli oikein onnistunut ja kiva!

Oliskohan meneillään se "elämäni parasta aikaa"?