Kuulumisia siis täältä Haapalinnankylästä! Rauhallinen talo on ollut edelleen, meiltä se suurin meteli varmaan tulee koko kerrostalossa. Nyt ollaan nautittu tilasta ja huolettomasta asumisesta. Asuntoja tiiraillaan koko ajan, mutta saa nähdä koska se oma sieltä meidän silmiin putkahtaa. Nyt juuri kun muutettiin, niin jotenkin tuo muuttaminen ei nyt niin innostaisi. Paitsi että olis aika kiva päästä laittelemaan omaa pihaakin joskus. Parvekkeelle en juuri eksy, on niin ikävän korkealla mokoma.

 

Sain juuri viime viikolla kuulla, että saan pitää lomaa, palkatonta tosin, heinä-elokuussa. Aluksi oli vähän epävarmaa saanko pitää lomaa niin paljon kuin olin ajatellut, mutta kyllä se sitten vain minulle myönnettiin ja siitä olen superhyperonnellinen. Olen neljä viikkoa lomalla ja se tulee kyllä tarpeeseen. On niin pitkiä nuo työpäivät olleet ja viikot raskaita, että lomaa kyllä kaivataan. Mies pitää kohta talvilomansa ja sitten heinäkuussa pojan hoitopaikka meneekin kiinni, joten pojallakin on sitten kunnon kesäloma. Meidän supermummu on lupautunut hoitamaan poikaa heinäkuun alun, kun ei vielä saatu lomaa ja hoitopaikka on kiinni. Näin ei jouduta hankkimaan vierasta hoitajaa pojalle siihen pariksi viikoksi.

 

Muskarissa ollaan pojan kanssa käyty, samoin jumppakerhossa. Ensi syksylle me otetaan vain yksi harrastus. Tämän keväänkin kanssa kävi niin, että ensin maksettiin ja valittiin muskari, mutta sitten tuo jumppakerhoilmoitus tuli hoitopaikan seinälle ja se vaikutti niin pojalle sopivalta, että mentiin sinnekin. Kaksi harrastusta on liikaa noin pienelle. Aika paljon ollaankin sitten menty fiiliksen mukaan noihin harrastuksiin. Mutta ensi syksylle me otetaan varmaan joku liikuntaharrastus, tuollainen jumppakerhojuttu, se kun tuntuu olevan tässä kohtaa enemmän pojalle sopiva juttu. Siellä nimittäin saa juosta ihan niin paljon kuin haluaa ja kaikkeen saa koskea ja kaikkea (melkein) saa kokeilla. Se on vapauttavaa tuollaiselle aktiiviselle viikarille!

 

Maanantaina tällä viikolla tultiin muskarista kotiin, koko päivä oli touhuttu ja menty, ja kysyin pojalta että "Mitäs kivaa vielä tehtäisiin?" Virhe. Poika vastasi, että "Imuroidaan!" Ja ehdotti sitä niin monta kertaa, että oli pakko suostua.. niin sitä sitten ihan väsyneenä imuroitiin vielä. Poika imuroi ja tutki imuria ja oli onnellinen. Paitsi sitten kun imuri piti laittaa kaappiin. Ja joskushan se aina on laitettava kaappiin. Silloin poika raivostuu ja takertuu imuriin kaikin voimin, huutaa ja parkuu, ettei imuria saa viedä pois. Joskus annettiin pojan imuroida niin pitkään kuin jaksaa niin aika paljon saatiin omia juttuja tehtyä kun poika vaan imuroi ja imuroi... Vahinko vain, ettei se innostus yleensä kestä läpi elämän.. Mutta edelleen pojan leluimuri on joka päivä käytössä!

 

Ai niin, raskausjuttujakin voi varmaan nyt sitten kirjoitella täällä. Alun lievän etomisen ja superväsymyksen jälkeen on ollut ihan hyvä olo. Välillä vähän pyörryttää ja heikottaa ja syödä pitää aika paljon pysyäkseen jaloillaan. Muuten on ihan hyvä olo siis. Vatsa pömpsöttääkin jo silleen, että se näyttääkin raskaudelta eikä grillikauden jälkeiseltä ajalta.

Niin, ja kun työskentelen siellä röntgenissä, niin meillä on siellä tietenkin radiologeja töissä. Yksi radiologi sitten jo muutama viikko sitten kurkisti ultralla masuun ja teki 60 % varmuudella arvion vauvan sukupuolesta. Tänään sitten radiologi tuli kysymään, että "Koskas viimeksi katsottiin vatsaan? Nyt olis hyvä kohta katsoa." Ja niin katsottiin taas, yleisön kera. Ja sukupuoli varmistui 70 % varmuudeksi.

Viimeksi tämä radiologi ultraili työkaverini masun ja arvio meni aivan oikein. Saas nähdä nyt sitten miten tämä arvio menee. Mä uskon sen sukupuolen vasta kun omin silmin synnytyksen jälkeen näen. Mutta ihan hauskaa on kurkkailla noin työpaikalla välillä, että siellä se vauveliini uiskentelee ja sitten voidaan ihmetellä sukupuolta. Radiologi sitten laskeskeli myös mitat, pää-peppu-mitta oli noin 10 cm ja koko vaavin pituus noin 15 cm. Että ihan se on jo jonkinkokoinen kaveri, joka siellä masussa polskii.  Muutamia kertoja liikkeitä onkin jo tuntunut, mutta aika vaimeita nuo vielä ovat.

Mitään varsinaista toivetta sukupuolesta ei tietty ole, pojat on ihania ja toisaalta sitten kun on jo poika niin voisi "ottaa" tytönkin:) Mutta kuten sanottu, eipä väliä, kliseisesti toivotaan kaiken vain olevan kunnossa.

 

Keittiöstä kuuluu laulua, "Nuku pikkumies, lämmin sullon lies..." Iltatoimet siis meneillään. Komeaa uhmaa on meillä tullut esille päivittäin. Ja huh, että se on välillä rankkaa. Ei tällaisesta ollut koskaan puhetta, kun lapsia alettiin tekemään. Joskus on ihan toivoton olo ja melkein nostaa kädet pystyyn, mitä voi enää sanoa tai tehdä kun touhu menee mahdottomaksi. Seuraavassa hetkessä poika nauraa ja leikkii, touhuaa ja juttelee niin iloisesti, että sitä unohtaa kenkut hetket. Puheet on jo ihan sellaisia, että huomaa pojan oikein itse ajattelevan asioita ja sitten niitä kerrotaan vanhemmille kun sille tuulelle tullaan.

Joskus tuli puhetta kuolemisesta ja siihen poika vain totesi, että "Niin, silloin vain tuuli vie." Mistä lie keksinyt.

 

Tällaista sitten kuuluu tänne näin kevään ja kesän vaihteessa. Touko-kesäkuu on vuoden parasta aikaa, kun yhtäkkiä tulee niin vihreää ja on niin valoisaa koko ajan. Linnut suorastaan kiljuu ja rääkyy, aamut on varsinkin ihania. Eipä siis nyt valittamista tämän hetkisestä tilanteesta.

 

Ja sitten loppuun ideoita kehiin! Mikä olisi hyvä matkakohde lapsen kanssa matkustaa kesällä? Ollaan pojan kanssa kahdestaan pari viikkoa lomalla ja johonkin voitaisiin matkustaa joko silloin tai sitten koko perhe yhdessä. Antakaas ideoita ystävät ja tuttavat ja etenkin sukulaiset..:)