Enpäs muistakaan nyt, että kirjoittelinko jo tuosta vakituisesta työsopimuksesta, mitä minulle lupailtiin. No, nyt on neuvottelut käyty ja sopimus allekirjoitusta vaille valmis. Palkkaneuvottelut eniten jännittivät, kun mietin, että jospa minulle tarjotaankin paljon vähemmän kuin mitä aion pyytää, että mites sitä sitten toimitaan. Ennen olen kovin helposti antanut periksi noissa asioissa. Nyt ajattelin, että eiköhän olisi jo aika pitää puoliaan ja arvostaa omaa työtään ja osaamistaan sekä joustamistaan hyvällä/kohtuunormaalilla palkalla. Ja siis ihan sain sen mitä pyysinkin, kiva juttu. Esimieheni onkin osoittautunut hauskaksi, mukavaksi ja inhimilliseksi tyypiksi. Samoin osastoni vastaava hoitaja on superrento ja mukava, myöskin kovin inhimillinen ihminen, minun ikäiseni, siis nuori!!! Ja nyt sitten, todellakin, saan vakituisen työpaikan. Aika hyvä näinä aikoina kun on vain YT-neuvotteluja ja lomautuksia. Kaiken lisäksi olen saanut suullista palautetta, HYVÄÄ palautetta. "Huipputyyppi" olen kuullut esimieheni minusta sanovan, ihan suoraan minulle. Harvat esimiehet ymmärtävät miten helpolla saa työntekijän ylittämään itsensä ja tekemään hommia paljon motivoituneempana kun antaa aina välillä positiivista palautetta!
Mutta että tyytyväinen olen kovasti tilanteeseeni. Varsinaista hoitotyötä en juuri nyt tee, ja se tuntuu olevan ihan vain hyvä juttu!Ehkä joskus tulevaisuudessa teen.. saa nähdä.

Mutta että kiva näin.

Asuntoasiat edistyvät silleen vähän, että käytiin katsomassa kahta asuntoa. Toinen oli ei niin kiva, ja toinen oli ihan tavallinen. Etsintä jatkuu..Sunnuntaina seuraavaan näyttöön.

Ilmoitin itseni ja pojan perheliikuntakerhoon. Se on lähikoululla 1-3-vuotiaille ja äiskälle/iskälle touhua ja liikkumista yhdessä tiistaisin. Luulenpa, että se vois olla meille aika hittijuttu. Minä siellä käyn pojan kanssa, iskä on silloin omissa temppukouluissaan

Nyt jaarittelu loppuu. Menen suihkuun.