Luulin, että tästä päivästä tulisi oikein tylsä. No, eipä onneksi tullut. Kotipäivä on kuitenkin ollut, mutta jos jonkinlaista ihmistä on käynyt kylässä ja olen täysin nyt tietokoneen pauloissa... Tästä kaikki alkoi...

Sain pojan aamujuttujen jälkeen nukkumaan ja pinkaisin suihkuun. Kesken suihkun kuulin koiran haukkuvan raivokkaasti ja tiesin, että apua, oven takana on joku! Ei muuta kuin pyyhe päälle ja ovisilmästä kurkkimaan, että kenelle uskaltaa oven avata pyyhe päällä! No, siellä oli kaksi kaveria, jotka olivat lähteneen lenkkeilemään ja toivat ystävänpäiväkortin ja ihanan kynttilän lahjaksi! Hyviä kavereita kun ovat, eivät hätkähtäneet olemustani. Istuivat hetken ja viihdyttivät poikaa. Tosi kiva kun poikkesivat!!!

Iltapäivällä saatiin siskoni, pojan kummitädin kylään. Oli vapaata aikaa koulun ja jonkun kokouksen välillä. Poika sai taas viihdyttäjän. Siskoni sai hyvän idean, ladataan meillekin se Messengeri koneelle. Alettiin sitten räknäämään sitä meille ja onnistuttiin hyvin, nytpä sitten pääsen meseilemään.
Apua! Kuinkahan koukkuun siihen jää.. Mutta siis onhan tuo huipputapa pitää yhteyttä, ei mene laskuakaan niin kuin puhelimessa. Heti "soiteltiin" isälle ja kuunneltiin kun isä puhui ja me sitten kirjoiteltiin takaisin kun meillä ei ole sitä kameraa.

Tuo siskoni onkin nykyään mun mikrotukihenkilö. Aina kun se tulee niin jotain uutta oppii!

Eilen saatiin mummu kylään pitkästä aikaa. Oli ollut flunssassa niin ei päässyt kyläilemään vähään aikaan. Nyt sitten pääsi ja aluksi leikittiin pojan kanssa. Kun poika sitten väsähti ja nukahti niin syötiin herkkubriejuustoja ja juoruttiin! Oikein mukava ilta oli! Meillä on äidin kanssa hyvät välit, aina ollut! Se on iso juttu se! Saattelin äidin vielä kotiin. Kiva kun kyläili!

Hyvin sujuu elämä täällä meidän perheessä siis! Sinappitehdas vaikenee...