...joten tässäpä niitä sitten tulee:


Enpä osaa kääntää kuvaa, joten kallistelkaa päätänne vaan:)
Tässä siis kesä ainoita hellepäiviä vietettiin Härmälän rannalla. Poika pääsi rantaveteen pulskimaan ja nautti suunnattomasti. Iskä siinä rantaleijonana:)


Tässä poika ihan itse ajaa tuollaisella "mönkijällä". Vekottimessa ei ollut kuin pelkkä kaasu. Pojan ilme kertoo tiukasta keskittymisestä. Kuva Kiviniityn kotieläintilalta Mouhijärveltä.


Tässä pikku leipuri on valmistautumassa ihan ekaan leipomiskertaa, josta kuva seuraavaksi:

Vatkattiin vaniljavaahtoa:)


Moni tietää, että meidän iskä on kova siivoamaan tavaroita järjestykseen. No, eipä omena ole kauas puusta pudonnut; poika oli yksi päivä siivonnut äiskän kengät (yes, nuo jättikengät on äiskän) ja omansa siistiin riviin. Vitsit, että hämmästyin kun näin tuon rivin. Huomaattehan, että joka pari on väärinpäin, järjestelmällisesti. :)


Meidän poikapas osaakin jo irvistää. Tässä "kuunaama"-ilme.


Vietin nyt perjantaina serkkuni kanssa hurjan naisten illan, johon kuului kuvassa olevat tarjoilut. Eli hurja naisten ilta tarkoitti saunomista ja ylenpalttista mässäilyä! Suolainen ja makea piirakka jäivät kuvasta pois, kuvassa siis toisin sanoen jälkiruoka.


Tällaisen kranssin askartelin serkkuni kanssa tuona hurjana naisten iltana. Käytiin noilla rantapoluilla napsimassa muutamia nättejä syysmaiseman oksia ja niistä saatiin näin hieno kranssi sinne hautajaisiin arkulle laitettavaksi. Muratti on ihan ostetusta kukasta, niitä ei aivan meidän lähimaastossa kasva.
Olin kuitenkin oikein ylpeä meidän aikaansaannoksestamme. Pitäiskö alkaa tehtailla näitä oikein myyntiin;) Löysin vielä mielestäni kivan värssyn arkulla lausuttavaksi. Lyhyt, mutta nätti: "Maa kukkaa köyhempi, taivas enkeliä rikkaampi." Sen pystyy vielä sanomaan. Olin kirjoittanut pitkän runonkin korttiin ajatuksena, että jos on kovin rohkea olo, sen voi lausua. Mutta lausuin sitten vain tuon lyhyen kuitenkin. Hautajaiset olivat oikein hienot ja tunnelmaltaan varmasti vainajan mieleen. Pilven reunalta ehkä meitä katseli ja nauroi jutuille. Poikakin käyttäytyi kappelissa ihan kivasti. Olin pakannut mukaan repullisen virikkeitä, muun muassa stereoiden kaukosäätimen. Poika sitä näpytteli, osoitteli sillä ja sanoi:"lisää munstia".

Tällaista toimintaa meillä tällä kertaa. Meillä on muuten uusi tietokone, tai tuo keskusyksikkö ja on ihan mahtavaa, että kameran saa tuohon eteen liitettyä ja sitten tässä koneessa on aika helppo tuo ohjelma, millä kuvia siirretään. Joten ehkä jatkossa enemmän liittelen noita kuviakin.

Iloista viikon alkua kaikille!