Jopas onkin kauan edellisestä rapsasta.

Juhannuskin tuli ja meni. Vietettiin aattoa kaveriperheen luona Ylöjärvellä. Muksut leikki ja melskasi, aikuiset kokkaili ja touhusi milloin mitäkin. Saatiin jopa grillattua kun siirrettiin grilli katoksen alle. Ja vitsit, että grillieväät olikin hyviä! Saunottiin myös, lapsetkin rennon letkeästi saunoi mukana. Mukavaa kaikin puolin. Päätettiin jäädä yöksi niin saadaan jutustella ja istuskella siinä iltaa sitten kun lapset nukahtaisi. Vaan eipä ne nukahtaneet. Riekkui ja milloin mitäkin pissa- ja kakkahätää oli. Meidän pojalla oli masu kipeä ja kun viimeisen kerran mentiin kakalle, niin poika oksensikin railakkaasti pöntöltä lattialle. Onneksi isäntäväellä oli vessaremontti meneillään ja käytettävissä vain kylpyhuoneen pönttö. Joten saatiin oksennukset sentään lentämään kylpyhuoneen lattialle eikä vessan lattialle tai sinne lastenhuoneen lattialle ja sänkyyn. Että jotain onneakin oli matkassa. Mies sitten jynssäsi juhannusyönä kavereiden kylpyhuoneen ja vessan ja matkustettiin kotiin. Kiitos kavereille mukavasta jussista! (eivät saaneet tartuntaa, ihme kyllä)

Seuraava päivä olikin sitten kotipäivä, poika oksensi yöllä vielä kaksi kertaa ja aamulla olikin jo parempi. Illalla jo vähän ulkoiltiin. Onneksi meni nopeasti ohi.

Sunnuntaina päästiin sitten sinne pojan toivomaan Hervantaan! Saatiin mennä, ei kummitäti miekkosensa kanssa pelännyt tartuntaa. Sielläkin sitten grillailtiin herkkuja ja lähdettiin kävelylle vesitornin liepeille. Siellä oli kummitädin hoksaama iso leikkipuisto. Taisi olla oma lehmä ojassa, pääsi kummari itse sinne leikkimään, kehtasi mennä kun on lapsi mukana

Mukava juhannusviikonloppu oli, vaikkakaan ei kovin perinteinen juhannus ollut. Juhannusaatto ja juhannuspäivä ei tosiaankaan ollut mitään kesän kauneimpia päiviä.

 

No, arvata saattaa, että yrjötauti tarttuu. Mies sen kyllä yleensä saa, mutta täytyyhän poikkeuksen vahvistaa sääntö. Minä sitten oksensin sunnuntai-maanantaiyönä. Pari päivää kotona surkeassa kunnossa ja osaan taas arvostaa tervettä olotilaa.

Pari päivää saatiin olla terveinä. Olin töissä ja teen ihan istumatyötä. Silti maha kovettui kolmena työpäivänä putkeen iltapäivällä ja sellainen kivi se sitten olikin koko illan, kolme päivää. Oikein epämiellyttävää ja tukalaa oli. Mietinkin, että miten tästä nyt sitten selvitään, jos joka päivä on tällaista äitiyslomaan saakka.

SI-nivelvaiva, joka myös minussa vieraili on nyt ohi, vaikkakin tervehtii tasaisin väliajoin vihlaisemalla selkää. Kaikenlaista mukavaa siis.

Viikonlopuksi piti lähteä mökille äitiä morjestaan. Lauantaina aamulla huomattiin, että poika onkin ihan kuuma. Ja meidän asunto on ihan pätsi. Täällä on tosi vaikea saada kunnon läpivetoa ja vaikka saisi, niin monta ikkunaa on aamupäivän auringossa, että on tosi kuuma ja ahdistava asunto. Päätin sitten, että poika viedään kuumeilemaan viileämpään paikkaan ja ajeltiin sitten mökille. Mies totesi tilaisuutensa tulleen ja jäi kotiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. (olikin nauttinut niin, että oli vissiin ollut jopa tylsääkin, oli meinaan siivonnut, tiskannut ja pessyt jopa ikkunat!!!)

Me sitten pojan kanssa mentiin mökille ja siellä on mukava ilmasto näillä helteillä kun puut tuovat varjoa eikä mökki ole kovin kuuma. Poika sai nukkua viileässä ja vähän leikkiä ulkonakin. Illalla äidin kanssa saunottiin ja nautittiin mökkioloista ja hiljaisuudesta, jutusteltiin mukavia. Oli mukava viikonloppu maalla ja pojallekin mukava paikka, vaikka olikin sairas. Kiitos mummulle!

Nyt sitten ollaan oltu alkuviikko kotona pojan kanssa. Eilen käytiin lääkärissä kun pojan yskä oli niin karmean kuuloista. Kurkunpään tulehdus se sitten on, mikä meidän pikkupojalla on. Nyt poika nukkuu, on se vieläkin aika nuuppa, vaikkakaan vauhti ei helposti hyydy. Sitten kun kuumemittari näyttää 40 astetta niin poika haluaa levätä. Muuten leikki jatkuu..

Ehkä päästään loppuviikosta jo rannalle meidänkin perhe, jollei jotain uutta kivaa yllätystautia tule.

 

Loppuun vielä pari juttua pojan suusta:

Kerroin pojalle illalla, että poika on äidille tärkeintä maailmassa. Kysyin sitten ihan mielenkiinnosta, että mikä on pojalle tärkeintä maailmassa. Poika vastasi hetkeäkään miettimättä, että "lelut". Ei äiti ollenkaan

 

Yksi päivä oltiin lähdössä jonnekin, niin poika totesi, että "Räkä suuhun ja menoks!" Ei suostunut kertomaan, että keneltä oli sen oppinut...