Synttärijuhlintaa, osa III

Nyt seuraa erittäin surkuhupaisaa tekstiä, herkimpiä voi karmia, joten saa jättää lukematta...

Lauantaina lähdettiin junalla porskuttamaan kohti Helsinkiä heti sen jälkeen kun oli saatu poika päiväunille. Junassa hyvällä mielellä matkustettiin ja päästiin ihan kivasti Hotelli Torniin. Huone oli kiva, ja läpinäkyvä kylppärikin ihan jees. Näköalat yli Helsingin aivan upeat!! Hotelli on kyllä tosi kiva, siitä ei pääse mihinkään. Purettiin kassit ja pynttäydyttiin. Lähdettiin hakemaan ensin ruokapaikkaa. Aikataulu kun oli siinä kohtaa jo vähän tiukka niin mentiin vaan Manhattan Steak Houseen piffeille. Miehen pihvi oli ihan törkeä, sitkeä, karmea pippuripihvi, minä söin ihan ok annoksen. Siitä ajeltiin sitten taksilla teatteri Peacockiin ja oltiin juuri sopivasti paikalla, kun Luolamies alkoi. Se Martti Suosalo on ihan huippu! En tiedä kuuluiko esitykseen, mutta näytteli screeniltä jotain valokuvia ennen esitystä.. Ja sai siellä kyllä nauraa. Oli hyvä esitys, suosittelen! En vaan tiedä, kauanko se menee enää. Sieltä ajeltiin sitten takaisin hotellille ja onnellisina pötköttelemään sängylle, tuijotettiin telkkaria ja syötiin herkkuja. Ja unille..

..eikä aikaakaan kun heräsin siihen, että mies valitteli mahaansa. Nousi ylös ja meni vessaan.. ja sitä meidän loppumatka sitten olikin.

Mies aloitti oksentamisen la-su-yönä ja minä su-ma-yönä!

Uskomatonta mutta totta! Sunnuntaina sitten mies oli lähestulkoon sisäelimensäkin yrjönnyt ja pötkötteli harmaankalpeana sängyllä. Itse kävin aamupalalla ja sitten lähdin hakemaan lähintä kauppaa ja apteekkia. Kaupasta tyjensin Gefilus-varastot ja apteekista maitohappobakteerit ja Osmosalit yms. Sitten miestä hoitamaan. Kaveri sattui soittamaan sopivasti ja kartoitettuani miehen tilanteen uskaltauduin lupaamaan itseni lenkkikaveriksi. Kaveri tuli Espoosta Helsinkiin vauvansa kanssa, tehtiin ihana tihkusateinen lenkki satamasta eteenpäin Kaivopuiston läpi ties minne Punavuoreen, en muista edes missä kierreltiin. Mukavaa oli jutustella. Sitten poikettiin Iguanaan, söin kanapastan (seuraavana yönä toivoin, että olisin syönyt kevyemmin) ja sitten kaveri lupasi tarjota synttärikahvit ja suunnattiin cafe lasipalatsiin. Siellä kaverin superihanasuloinen tytteli uuvahti ja kaveri lähti kotiaan kohden ja minä suuntasin Hotelli Tornin sairastupaan. Siellä mies oli nukkumassa. Minä istahdin sängylle, lueskelin lehtiä ja tuijoteltiin telkkaria. Ja mulla alkoi mahaa vääntää..

Ja seuraavan yön arvaattekin. Ei suinkaan mitään romanttista kahden kesken yötä.. ei.

Aamulla sitten soittelin ja peruin iltapäivän hoidot ja syömiset. Ei toivoakaan päästä mihinkään. Hirveä olo oli molemmilla. Mies jotenkin menee aina ihan ihan piippuun näistä vatsataudeista. Mä selviän vähän helpommalla. Tämä vatsatauti saatiin pojan hoitopaikasta. Poika ei kylläkään saanut tautia muuten kuin, että ruikuloi vähän vaippaansa. Onneksi!!!! Myöskään äitini, joka poikaa meillä hoiti ei sairastunut. Mutta siskoni, joka kävi myös hoitamassa poikaa, sai myöskin raukka kurataudin. Ihan huippujuttu!

Maanantai, ikimuistoinen syntymäpäivä vietettiin sitten petin pohjalla. Tosin illalla mä päätin lähteä edes viiden minuutin kävelylenkille, kulman ympäri edes, jotta vähän sais raitista ilmaa. Kylmä hiki pukkasi kun lähdin ulos, mutta sitkeästi vain raahauduin eteenpäin. Ja haa, tajusin, että kaupat on vielä auki. Livahdin (ihan KARSEAN näköisenä ja varmaan oksennuksen hajuisenakin) Forumiin ja päätin, että nyt, nyt jos koskaan, jos löydän jotain superupeeta niin saan ostaa!! Aluksi en löytänyt mitään, mutta sitten Nahka Albert pelasti mun synttärit! Törkeen hintainen musta nahkainen käsilaukku tuoksuu nyt meidän kodissa!!!! Mun oma lahjani itselleni!!:)
Huomattavasti piristyneenä raahauduin hotellille, suihkuun ja sitten nukkumaan.

Niin, ja se läpinäkyvä kylppäri oli tietty tosi kiva juttu, ihana katsella toisen kuratautia lasioven läpi. Oikeasti se oli ihan hyvä, nimittäin näin siten yölläkin, ettei mies ollut kuukahtanut vessaan vaan oli hengissä :)

Ihana juttu oli se, että äiti oli antanut lahjan mukaan tuonne reissuun. Se oli runokirja äideistä, iseistä ja lapsista. Kirja, jonka äiti oli saanut omalta äidiltään vuonna -81. Lueskelin sitä sitten kun aikaa oli. Kirjan välissä oli myös lahjakortti, issikkaratsastukseen ja sen jälkeen syömään!!! Ihanaa!!!!! Piristi tosi paljon!!

Ja kiitos kaikille onnitteluista, ne piristi pitkin päivää, kun kännykkä piippaili! Ja erityiskiitos kortin lähettäneille! Ihanaa oli tulla kotiin kun oli tullut kortteja:)

Tiistaiaamuna uskaltauduttiin molemmat aamupalalle. Syötiin aika nuupahtaneen näköisinä. Sitten huoneeseen takaisin lepäämään. Sit mä katsoin kelloa, pakkasin ja lähdin Kamppiin shoppailemaan vielä. Mies jäi pötköttämään vielä viimeiseen asti. Mulla oli tunti aikaa ja siinä ajassa Mrs SuperShoppailija osti kolmelle tuliaisen ja itselleen 4 paitaa:) Satuin sopivasti VeroModan ale-rekille ja löysin pientä kivaa itsellekin. Pojalle ostin tuliaisiksi uimahousut kesäksi:) Ne on ihanat!

Junamatka meni onneksi aika nopeasti. Junassa oli kiva seurata seuraavaa tilannetta: kaksi tyttöä tuli junaan Hesen pussi kädessä. Ne söi burgerinsa ja jutteli, ihan asiallisen oloisia tyttöjä/naisia. Kun ne oli syöneet, niin mies, joka istui niiden tyttöjen takana tuli WC-käytävästä ja alkoi valittaa "siis hirveä haju noista teidän ruoista tuli, jouduin poistumaan tuonne käytävään kun haju oli niin hirveä, mitä jos itse tulisin syömään hapansilakkaa teidän eteenne siihen, saako noita ruokia tuoda tänne edes, itse en käy noissa paikoissa juuri tuon hajun takia......" Tytöt sitten olivat kovasti pahoillaan, ihan asiallisina. Sitten paikalle tuli konduktööri, ja jännityksellä odotettiin, alkaako mies valittaa. Ja alkoipa tietenkin. Tosi asiallinen konduktööri olikin, selvitti hyvinkin miehelle, että ei voi kaikkien perässä juosta kertomassa miten tulisi elää ja olla, mainiten kuitenkin senkin, että junassa on ravintolavaunu, sieltäkin saa syötävää. Nariseva mies vannoi konduktöörille, ettei enää koskaan kulje junalla. Hohhoi. Enpäs tiedäkään sitten, että mihin koko touhu loppui kun poistuttiin junasta. Konduktööri kuitenkin jossain vaiheessa pyysi toisen tytöistä mukaansa ja kävivät jossain, en tiedä tuliko muka jotain sanktioita noiden haisevien burgereiden syömisestä.
Että sellaista. Meitä on moneen junaan.

Kotiin oli ihana tulla! Vastassa oli vuokallinen ruokaa, kukkia, synttäridrinkit ja iloinen poika ja mummu! Poika pääsi heti syliin ja oli ihan IHANA ja iloinen!

Tämmöinen reissu tällä kertaa. Parkapisteitä otetaan vastaan...