No niin, josko sitä palaisi ruotuun ja alkaisi taas päivitellä edes JOSKUS tätä blogia. Aina sitä miettii lopettamista, muttei sitten malta kuitenkaan.
Ajatella, että juhannuksen tienoilla kirjoittelin viimeksi, siitä on jo ikuisuus.

Niin, poika kävi putkituksessa kesäkuussa, siitä ehkä jo kirjoittelinkin. Liimakorva vaivasi ja sai putken oikeaan korvaansa. Toimenpide sujui hienosti mutta korvatulehdus pukkasi kumminkin putkikorvaan hetimiten toimenpiteen jälkeen. Siitä kun selvittiin niin ei ole tulehduksia tullut.

Muuten kesähän oli ilmoiltaan surkea. Koko ajan odoteltiin, että koska ne helteet alkaa. Miehellä oli lomaa neljä viikkoa juhannuksesta eteenpäin. Yksi viikko oli onneksi hyvä, se taisi ollakin kesän ainoa lämmin viikko. Mitäs me tehtiinkään..
Käytiin kavereiden vanhempien mökillä, se oli kivaa! Mökkeily hyvässä seurassa on aina kivaa!
Käytiin perinteisillä kesälomanalottajaiskahveilla Laukontorilla ja leikittiin Sorsapuiston huikeassa leikkipuistossa, käytiin Särkänniemessä,lapset polskutteli uima-altaassa, juhlittiin kavereiden lasten synttäreitä, pidettiin sukukokous mökillä, treffasin kavereita kaukaa ulkomailta saakka, pakastin mansikoita, poikettiin Satakunnassakin mökillä, ostettiin pojalle koulupöytä ja tytölle leluhylly, alettiin kypsytellä ajatusta päiväkodista ja työelämän paluusta.

Siinä jotain puuhia, isompia reissuja tuli tehtyä pari Helsinkiin. Aluksi ajeltiin koko perhe Hesaan. Saatiin yöpyä tädin kodissa kun täti oleili ihanalla mökillään kesän ajan. Käytiin tietty Korkeasaaressa, jonne systerini saapui junalla poitsunsa kanssa. Vietettiin kiva päivä eläimiä katsellen ja välillä sadetta pidellen. Lopuksi käytiin onnistuneesti syömässä Fransmannissa lasten kanssa. Seuraavana Hesan päivänä käytiin taas luonnontieteellisessä museossa, joka oli jälleen hieno juttu.

Veljeni vaimonsa kanssa piipahti jälleen Suomessa kesäaikaan. Olipa niitä taas kiva nähdä! Se on vaan niin harvinaista herkkua, soisi sitä useamminkin treffata näitä ulkomaanasujia!

Miekkosen kanssa käytiin pari kahden kesken reissua. Kesäteatterissa katsomassa Kuuma kesä 85. Se oli ihan hauska, sopivaa kesäteatterikamaa. Siihen päälle Coussican mahtavat ruoat. Kerran käytiin myös shoppailemassa miehen kanssa kaupungilla. Se on myös aika harvinaista touhua, mutta joskus on pakko täydentää vaatevarastojakin.

Tyttösen kanssa käytiin varmaan viidettä kertaa silmälääkärillä karsastuksesta. Nyt saatiin lähete Taysiin. Ensin käydään yksityisellä kolme kertaa maksusitoumuksella. Eli julkinen lähettää yksityiselle, joka sitten lähettää takaisin julkiselle puolelle. Jospas Taysissa sitten joku saisi tutkittua tuon tytön silmät niin, että asialle voitaisiin alkaa tehdä jotain pikkuhiljaa. Ei vielä kai kiire ole, mutta haluan, että karsastusta yritetään korjata mahdollisimman aikaisin. Tosin yhteistyökyky ei ole vielä ollut parasta mahdollista tytön puolelta..

Toinen Hesan reissu olikin ihan mun oma! Vietin vihonviimeisen hoitovapaapäivänä Helsingissä ihan huikean miehen kanssa. Paikalla oli tosin muutamia tuhansia muitakin, et ihan yksityisestä tapaamisesta ei valitettavasti ollut kyse..:) Kävin kaverin kanssa katsomassa ja kuuntelemassa  Bruce Springsteenia!!! Se oli ihan huikea kokemus! Yli neljä tuntia mies esiintyi. Miten se jaksaa? Mä oon ennenkin tykännyt Brucen musiikista, mutta nyt oon ihan myyty. Vieläkin muistelen tuota konserttia ihan haltioissani. Jos se uudelleen suvaitsee saapua Suomeen niin mä oon niin völjyssä!
Reissusta teki ihan täydellisen vielä se, että ajeltiin kaverin kanssa Espooseen samalla treffaan toista kaveria jolla yövyttiin ja meillä oli Helsingin yöelämässä hauskaa! Päästiin turiseen oikein pitkän kaavan kautta!

Kesä siis oli ja meni. Viimeinen hoitovapaakesä. Elokuu alkoikin ristiriitaisin fiiliksin. Työt alkaisi ja lapsilla päiväkotiura urkenisi. Toisaalta olin ihan hyvissä fiiliksissä. Mulla on kiva työpaikka. Työ on ihan kivaa ja työkaverit ihan huippuja. Että sen puolesta ei hätää. Mutta se siinä on vaan, että se on sitten joka arkipäivä sitä rumbaa. Päiväkoti-työpaikka-päiväkoti-koti-ruokaa lapsille-lastenohjelmia- tunti pari vapaata seurustelua-nukkumaan-ja aamulla ei kun kaikki uudelleen. No, elämää se sitten kai on nimeltään..? Siitä olen iloinen, että aloitin työt kuuden tunnin päivinä. Se helpottaa ihan hirveästi. Lasten hoitopäivä ei ole 9,5 tuntia vaan vain(?) noin 8 tuntia...ja itsekin jaksaa paremmin kun ei ole ihan poikki jo työpäivästään hakiessaan lapsia.

No, tutustuttiin sitten lasten ryhmiin. Poika siis vain sukelsi omaan ryhmäänsä. Ennen on ollut vaikea jäädä, jopa vuosi sitten kerhoon oli vaikea jäädä. Nyt ei minkäänlaista ongelmaa. Pari tuttuakin oli ryhmässä, yksi ihan paras kaverikin, joten eskari oli siis ihan vain tosi kivaa! Siellä tehdään retkiä ja on matikkaa ja äikkää, askartelua, leikkiä, pelaamista, vaikka mitä. Ja ne hoitajat on tosi ihania. Ei ollenkaan sitä jankutusta, kuinka "kerkiäväinen" poika on. Vaan ne hyvät puolet otetaan esiin ja kerrotaan paljon niistä. Poika on ryhmässä kuulemma tosi nauravainen ja iloinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Sosiaalinen. Olen hänestä hyvin ylpeä ja iloinen, että kaikki on sujunut niin hyvin. Ja helpottunut siitä, että sitä vilkkautta ei tuoda esiin jatkuvasti negatiivisena asiana. Isossa päiväkodissa kun ollaan varmaan totuttu jos jonkinlaiseen menijään :)

Tyttelin ryhmä koostuu pääson aika pienistä. Edelleen sitä vähän ihmettelen, miksi ryhmään on laitettu kaksi 3-vuotiasta ja muut on pieniä. Tytöllä on siis yksi samanikäinen tyttö ryhmässään. Alku oli tietenkin hankalaa. Mutta ei niin hankalaa kuin pelkäsin. Tyttö itkeskeli alkuun jäädessään. Oikeastaan vieläkin välillä pillahtaa itkuun, tai on ainakin pahalla mielellä. Alkuun tytsy kuljeskeli ulkonakin omissa oloissaan, ei halunnut ketään leikkeihinsä, ei suostunut kuulemma edes syliin (?). Tuntui tosi kurjalta jättää tyttö päiväkotiin. Itkeskelin ekan viikon ne tutustumiskäynnit, siis kun jätin tytön yksin ekoja kertoja. Oli niin surkean näköinen, että kyllä tuli paska-äiti-fiilis. Mutta minkäs teet.. Onneksi kuitenkin meni viikko ja toinenkin, ja tyttö alkoi tottua. Alusta alkaen söi ihan hyvin ja nukkui unetkin ihan hyvin. Pikkuhiljaa alkoi tulla leikkeihin mukaan. Nyt jo kuulemma on hyvinkin oma itsensä. Kiljuu muiden mukana ja hassutteleekin kuulemma. Tykkää tosi paljon laulamisesta. Hämähämähäkki, a-ramsamsaa sekä pienen pieni veturi on ihan suosikkeja. Kuulostaa kivalta! nuo pienetkin tekee retkiä ja kävelyjä lähimaastoissa ja se on kiva juttu.
Mutta kyllä se edelleen häiritsee, että tyttö on siinä pienten ryhmässä vaikka on jo melkein 3-vuotias. Tyttö on kuitenkin aina leikkinyt isompiensa kanssa ja tottunut isompien leikkeihin. Päiväkodin piha on iso, johon on pienille eristetty oma alueensa. Siellä tyttö leikki pienten puolelle kun kaikki tutut isommat ja omankin ikäiset, eri ryhmissä olevat tutut leikkii isompien puolella, eikä sinne saa mennä.
No, toisaalta tyttö on tottunut jo aika hyvin omaan ryhmäänsä ja ehkä alkaa löytää samanikäistä seuraa varsinkin kun ovat ulkona. Silloin pienten puolella on muitankin samanikäisiä muista ryhmistä.
Mutta täytyy ottaa asia esille kun tulee joku keskustelutilaisuus vanhempien ja hoitajien kanssa.
Yksi ihan huikea juttu tässä tapahtui kun tyttö aloitti päiväkodin. Vaipat saivat nyt pääosin jäädä!!! Vain yövaippa on käytössä enää!
Mä aina ajattelin, että kunhan vain tasaisesti tarjoaa pottaa ja antaa sen mahdollisuuden pottapissailuun niin lapsi sen pottatouhun hokaa ja se loksahtaa kohdalleen. Niin sitä ollaan kaikkien kanssa juteltu ja niin se pojallakin meni. Mutta tyttö olikin sitkeämpi tapaus. Alkuunsa ei edes suostunut potalle. Sitten alkoi suostua, mutta ei tehnyt mitään pottaan.. lopuksi kun vain laitoin pikkarit, niin pyykkiin meni varmaan viidet housut päivässä. Sitten kun tyttö huomasi, että pissat housussa on inhottava olla, niin alkoi pidättää. Pidätti ja pidätti kunnes sai päiväunille tai yöunille vaipan. Ja sitten lorotti litrakaupalla vaippaansa...  Että alkoi kyllä hokata pissakuviot ja hädät ja pidättämisen, mutta ei suostunut tuotoksia tekemään pottaan tai pyttyyn. Juteltiin sitten päiväkodin hoitajien kanssa asiasta ja päätettiin, että nyt lähtee tytöltä vaipat. Hoitajat päällysti pinnoitetulla froteella tytön sängyn ja sanoi tytölle, että nyt ei tule vaippaa enää edes päikkäreille. Ja niin oli pakko tehdä pisut pottaan. Ja siitä se sitten lähti! Siis meni varmaan neljä päivää niin kaikki alkoi sujua ihan huipusti! Tyttö alkoi itse sanoa pissahätänsä, teki pissat pönttöön (ei pottaankaan enää niinkään) ja pyyhkiikin itse. Veti vessan ja pesi kädet! Ja kakatkin tulee pönttöön!! Ei sentään kakkapyllyä pyyhi itse, mutta muuten kaikki sujuu ihan upeasti! Kaikki on tosi iloisia, tyttö itse etenkin!
Riisuminen ja pukeminenkin alkaa jo sujua! Aika kivoja juttuja on alkanut tulla kyllä! Vähän arvelinkin, että niin tuo päiväkotielämä sitten alkaa opettaa itsenäisemmäksi, hyvä niin!

Itse aloitin työelämän ihan hyvin fiiliksin siis. Alkuun olin epätoivoinen ja ihan pihalla, että mitä pitikään tehdä. Nyt olen jo päässyt hyvin työkuvioihin kiinni ja töissä on ihan kivaa. Meillä oli jo yhdet työpaikan synttärijuhlatkin ja tyky-päivä. Siinä mielessä ei siis valittamista.

Elämäntilanne on hektinen mutta ihan kivakin. Kunhan vielä päästään ihan siihen rutiiniin vielä paremmin, niin luulen, että elämä rullailee ihan kivasti.

Poika jatkaa BC Nokian pallokoulua ja mä aloitin tytön kanssa aikuinen-lapsi-jumpan, ja se oli kivaa! Tyttö juoksi polkkatukka hulmuten pitkin salia ja oli silminnähden onnellinen omasta jumpastaan! Hauskin oli esittelyleikki, sai kertoa kaikille, että "minun nimi on alita".

Itse harrastan lenkkeilyä. Naapurikin vähän hurahti juoksemiseen ja käydään yhdessä lenkkeilemässä, yritetään joka viikko pari kertaa päästä.

Mies käy salibandyssa ja Teivossa :)

Jotain juttuja on tässä kesän aikana tapahtunut sellaisia, että sitä on entistä enemmän ihan tosi kovasti onnellinen elämästä ja tästä elämäntilanteesta. Vaikka olisi kuinka härdelliä välillä niin olenhan tosi onnekas ja kaikki on huippuhyvin!

Nyt odotellaan vieraita. Mies lähti töihin. Miehen työvuorot uudistui, joka toinen sunnuntai on töitä, joten sitten tulee arkivapaitakin. Se tietää lapsille arkivapaita myös ja se on kiva juttu!

No, tässä nyt jotakin kuulumista ja yritän muistaa useammin päivittää blogia, ettei tule ihan näin pitkiä taukoja.
Ihanaista syksyn alkua kaikille, jotka nyt jaksaa tätä blogia vielä lueskella. Laittakaahan jotain kommenttia te, jotka täällä vielä käytte. Olisi kiva tietää ketä tätä vielä lukee. Patriarkka ja sisko nyt ainakin lukee, muista en tiedä :) Eli kommentteja kehiin, människor!!