No niin, 10 000 raja alkaa lähestyä ja järjestän minäkin arvonnan!!Nyt sitten kävijänumero aina kommenttiin nimen kera ja olet osallistunut arvontaan! Toivottavasti eräs serkkuni kerkiää myös nyt osallistumaan!!:)

Arvonnan sääntöihin kuuluu, että vain yhdellä nimellä voi osallistua. Esimerkiksi isäni saa siis osallistua vain nimellä Isu, ei muilla nimillä:)

Sitten kun 10 000 on täynnä, suoritetaan arvonta. Onnekkain voittakoon!

 

Muuten kerron meidän tästä päivästä, olipas aika karmea. Aamulla touhuttiin normaalit aamutoimet ja poika touhuili innokkaana touhujaan. Yhtäkkiä kuului kumahdus ja mies ryntäsi katsomaan mikä se oli. Poika oli kaatunut seinän kulmaan ja sai kaamean vekin otsaansa.Päästä kun tulee paljon verta, niin sitähän sitten tosiaan pulppusi lattialle ja vaatteille, poika huusi ja huitoi. Me painettiin vessapaperilla haavaa ja mä soitin äidille, että mitäs ihmettä me tehdään, oma pää ei toiminut. Päätettiin, että soitan ambulanssin, kun tuollaista verta vuotavaa poikaa ei olisi helppo lähteä pukemaan ja kuljettamaan itse. Haava oli lisäksi aika syvän näköinen. Mies sitten painoi kylmäpakkauksella ja keittiöpyyhkeellä pojan otsaa, poika makasi maassa ja itki. Mä sitten otin ambulanssimiehet vastaan ja he sitten tutkivat haavaa ja sitten puettiin pojalle haalari ja lähdettiin ambulanssikyydillä Hatanpäälle. Poika sai lapun otsaan ja ambulanssissa mies näytteli Moose-pehmohirveä pojalle ja antoi hienon heijastimen pojan jalkaan. Poika alkoi jo olla oma itsensä ja osoitteli etusormellaan kaikkea ja puhelikin jo jotain.

Sitten kun päästiin Hatanpäälle niin mentiin tutkimushuoneeseen. Poika istui tutkimussängyllä ja sai Muumi-kirjan käteensä. Hoitajat kävivät siinä katsomassa pientä potilasta ja lääkäri tulikin piakkoin ja poika sai kaksi tikkiä otsaan. Poika tietenkin itki ja puristi lujaa uutta Muumi-kirjaansa. Pääsi sitten pian syliin ja elämä alkoi voittaa. Mies odotti meitä ensiavun odotushuoneessa ja sitten lähdettiin kotiin. Poika oli uupunut matkasta mutta kotona jo touhuili ja leikki ihan entiseen tapaansa. Muistoksi käynnistä jäivät uusi heijastin ja Muumi-kirja. Kovin kivaa henkilökuntaa oli ambulanssissa ja Hatanpäällä muutenkin. Kaikki meni hyvin. Mutta vaan äiti ja isi säikähtivät kovasti. Se veri oli niin inhottavan näköistä kun sitä tuli niin paljon.

Saakohan poika nyt sitten samanlaisen arven otsaan kuin enollakin on? Ambulanssimiehen kanssa puheltiin, että kai kaikilla miehillä on arpi päässä, meidän poika hankki sen vaan jo näin nuorena.

Alkaa Hatanpää olla tuttu paikka, vaikka ikää on pojalla lasissa vasta reilu vuosi. Mitähän tästä vielä tulee. Pitäis olla silmät selässäkin enkä tiedä auttaisiko sekään ehkäisemään kaikkia onnettomuuksia.

Että tämmöinen säikähdys tänään.

Eilen osallistuin uuden työpaikan pikkujouluihin. Oli tosi kivat kekkerit, syötiin Komediateatterilla ja sitten oli imitaattori esiintymässä ja sitten tanssittiin bändin tahdissa. Oikein mukavat pippalot ja pääsipäs tutustumaan uusiin ihmisiin/työkavereihin paremmin. Aika ajoissa lähdin kotiin, silti sai taksijonossa seisoskella.

Ihana ilma ulkona kun on pikkupakkanen, eikä ole kuraista. Tulis vähän lunta niin sitten olis sopiva talvi mulle.

 

Niin, torstaina kävin lääkärissä. Ajanvaraus oli vaan mokannut, ja varannut mulle ajan lääkärille, joka ei enää leikkaa. Joten tämä jolla kävin, järkkää jonkun leikkaavan kollegansa sitten leikkaamaan. Saan maanantaina kuulla sitten, että kuka ja koska. Että enpäs sitten varmaan pääse edes näkemään leikkaavaa heeboa ennen leikkausta. No, hällä väliä, kunhan on hyvä!

 

Töissä on ollut ihan kivaa, opettelen ihan innokkaana uusia juttuja ja huomaan, että vuosien yksityisen kokemuksesta on hyötyä. Töissä on toistaiseksi oikeasti ihan kiva käydä. Ihmiset on myös mukavia, se on kanssa tärkeä juttu.