Nyt ei ookaan kalenteria et muistaisin mitä kaikkea on puuhattu.

Lähinnä ihan tavallista touhua vain. Sunnuntaina kuitenkin lähdettiin koko perhe ja mumski laittaan mumskin mökkiä talviteloille. Poika puettiin toppakuteisiin, näytti ihan siniseltä vaahtokarkilta muhkeassa toppahaalarissaan. Möksällä poika touhusi maassa, leikki kepeillä, lehdillä, hiekkaleluilla ja pallolla. Me laitettiin kamppeet varastoon ja siistittiin muutenkin mökki. Sitten nautittiin eväät ja poika simahti vaunuun. Ihasteltiin vielä rantaa ja juteltiin mökkinaapureiden kanssa (ei Martti Mielikäisen kanssa kuitenkaan...). Sitten pakattiin kamppeet kasaan, hyvästeltiin mökki ja ajeltiin kotiin.
Niin, lunta poika vähän ihmetteli, itki kun naama osui lumeen, oli kylmää ja märkää moinen moska...Mutta kyllä sitä lunta sitten lapioitiinkin innolla pikkulapskaan.

Viikonloppuna käytiin morjenstaan miehen veljen perhettä. Muksut leikki oikein innoissaan, ja nähtiinpä kun kummityttökin otti askelia ilman tukea. Vaikka mihin sitä kävelytaitoa tarvitsee kun pääsee niin hienosti istuvilleenkin liikkumaan, ja nopeaan!! Upea tyyli tytöllä liikkua:) Kovasti oli tomera, piti puolensa isosiskon kanssa leikkiessä.

Niin, maanantaina sitten soitin parturiajan pojalle. On pojalla myös kovasti hiuksia, ihan kuin vanhemmillaan. Ja ne hiukset oli jo kasvaneet aikamoiseksi ruuhkatukaksi ja kun äippä suosii siistiä tukkaa niin parturi varattiin. Saatiin se samalle päivällä, sama parturi joka leikkaa iskänkin hiukset. Vähän jänskätti äitiä moinen toimenpide. Parturi oli oikein lapsirakas ja leikkasi tosi kivasti pojan tukan. Poika sai hienon pikkutuolin, hienon pikkusuojaliinan ja korillisen leluja. Niitä leluja ihmetellessä sitten saatiin hiukset kivaan kuosiin. Ja voi että kun pojasta tuli niiiiiin ison pojan näköinen!!!! Sitä ihmeteltiin sitten miehen kanssa, että kun poika näyttää niin erilaiselta nyt. Parturi kyllä totesi, että iskän hiukset on helpompi leikata, se kun istuu paikallaan, eikä heittele tavaroita lattialle....:)

Tämmöistä touhua. Muuten kuuluu sellaista, että jännitellään kahden kaverin laskettuja aikoja. Ne kun on aivan juuri käsillä eikä ikinä tiedä, koska synnytys iskee. Toivon todella, että ennen 19.11. kun hoitsut ehkä sitten mahdollisesti irtisanoutuu. Kaikki tuki hoitsuille, mutta ei ensisynnyttäjä varsinkaan haluaisi lisäjännitysmomentteja lasketun ajan tienoille. Ei tietty uudelleen synnyttäjäkään.

No mutta näihin tunnelmiin, meen ripustaan pyykkejä!