Olenpas innokas kirjoittelija nyt!
Eilen oli ihan tavallinen työpäivä, takkusin saneluiden kimpussa. Joskus on aika vaikeaa kirjoittaa lääkäreiden saneluita. Tavallinen diipadaapapuhe tulee ihan tavallisesti, mutta kun kyseessä on esimerkiksi joku diagnoosi; 10 sanaa latinaksi, niin se on sanottava hirveellä spiidillä ja mahdollisimman epäselvästi. Yritä siinä sitten ottaa selvää mitä moinen salakieli tarkoittaa. No, enivei, noita saneluita kirjoittelin ja unohdin onnellisesti mennä yhteen laskutuskoulutukseen. No, ei hätää, onneks mä osaan jo kaiken.............
Iltapäivällä sitten kun miekkoseni lähti reeneihinsä, mä jäin kotiin tarkoituksena lähteä ulos mahdollisimman pian poitsun kanssa, aurinkokin kun paistoi pitkästä aikaa. Valmistin meille ekan kerran elämässäni sellaista jauheliharatatouillee (joka on siis rottatouillee kuulemma). Tuli tosi hyvää, mieskin tykkäs vaikka joukossa oli rehujakin. Poikakin tuntui tykkäävän, joten saatiin uusi ruokalaji meidän perheen suppeaan viikkomenuun.Jee!

Se kun oli tehty ja syöty, naamat ja kädet pesty, potalla istuttu niin jo päästiin ulos, klo 18 jälkeen... Vaikka aurinko olikin jo mennyt mailleen, niin oli silti ihan mukavaa. Poika lätsytteli joka lätäkön läpi, hanskallaan prättäsi kuravedellä, jaloilla roiskutteli, viemärinkannet tutkiskeli, nautiskeli:) Edettiin erityisen hitaasti mutta kiva niin. oli oikein ihastuttava ulkoilureissu. Ja totesin, että Goretex-kengät kestää täysin lätäkötkin, mutta Rukka-kurahanskat päästi vedet läpi.

Tänään sitten jäin töiden jälkeen lunastamaan teatteriliput sinne huhtikuun Hesan reissulle. Satuin sitten vain "ihan äkkiä" kurkistamaan kenkäosaston. Ja VOI, mitkä kengät siellä oli! Kutsuvasti huutelivat. Isojalkaisena ihastuin kun saivat jalan näyttämään suhteellisen(?) pieneltä ja oli kyllä niin upeat saapikkaat että. Mietin minuutin ja viuh, otin ne. Nämä olivatkin nyt sitten ne kengät mitkä itselleni lupasin kun kaikki sappitouhut on ohi.. tekosyynsä kullakin. Tosi mageet ja käheet on kengät, löytäisinköhän niihin jotain kuvalinkkiä..en löytänyt.
Sitten tapasin yhden kaverin, jonka kanssa vietettiin mukana jutusteluhetkinen Stokkalla. Kiva päivä oli, vaikka sanelutyö töissä vielä jatkuikin:)

Illalla oli taas pakko nauraa pojalle/pojan kanssa kun poitsu istui potalla ja luki kirjaa. Kirja oli mulla käsissä. Sitten aina välillä yhtäkkiä pudotin kirjan maahan ja se nauratti poikaa ihan kamalasti. Oikea kunnon väsyhekotus tuli varmaan kymmenen minuutin ajan. Oli meillä hauskaa. Sekin on hauskan näköistä kun poika tanssii, viimeksi poika tanssi Annelin kanssa. Anneli on meidän uusi perheenjäsen, taatalta saatu iso mollanukke. On aika suosittu ollut nyt viime aikoina:) Yleensä ottaen musiikki on erityisen iso juttu pojalle. Näyttää usein radiota ja sanoo, että "mus, mus" eli siis musiikkia mulle nyt heti just! Sit pitää ottaa poika syliin ja hytkyä kauheasti, mieluiten joko Lauri Tähkää tai Muumi-musaa. Jos ei itse jaksaisi tanssia niin huuto tulee. Joskus poika tanssii kyllä itsekseenkin, on niin hauskan näköistä heilumista, mutta ei saa yhtään nauraa, ihan on loukkaantunut ilme pojalla jos kovin hekottelee sinne päin. Salaa selän takana sitten kikatellaan tanssiesityksille.

Mut nyt nukkumaan, et jaksaa huomenna vielä kuunnella noita lurinoita luureista.