Aamulla heräiltiin seiskan aikaan. Poika aina leikkii hetken sängyssään, nousee repimään verhoja, kaikenlaisia naruja nykii ja painii nallensa kanssa. Sitten kun alkaa näyttää siltä, että haluaakin jo pois sängystä, pääsee viereen. Siinä touhuilee ja pomppii, yrittää repiä taulua seinältä. Kun sekin alkaa riittää, noustaan aamupuurolle. Se nautitaan, sitten vaihdetaan päivävaatetta päälle ja kuiva vaippa ja sen jälkeen poika nauttii maitoa ja menee takaisin nukkumaan. Samalla äitikin pääsee vielä nukkumaan. Ennen en todellakaan olisi saanut uudelleen unta 1,5 tunnin hereillä olon jälkeen, mutta nykyään aika helposti simahdan uudelleen.
Pötköteltiin siis, ja kun taas uudelleen noustiin, join aamukahvit, jonka jälkeen poika sai äidin tekemää kirjolohi-kasvissosetta. Hyvin maistui. Sen jälkeen piti lähteä heti ulos, mutta äippä jämähti puhelimeen. Ulos kuitenkin päästiin, vaunuteltiin apteekkiin ja viemään pojan kaverille synttärikortti postiin. Kaveri täyttää jo yhden vuoden! Kaupassakin poikettiin. Poika oli taas tosi väsynyt vaunuissa, mutta kuten usein nykyään, ei millään nukahda vaunuihin kun on niin paljon kaikkea kiinnostavaa ympärillä.

Kotiin kun päästiin, oli taas jo aika välipalan. Poika nautti banaania ja maitoa superannoksen ja sitten meni omaan petiin nukkumaan. Heti simahti. Äiskä siivoili ja teki itselleen karsean valmiskeiton. Olipas todella pahaa. Siinä vaiheessa mieskin jo tuli kotiin. Kävi pötkölleen sohvalle, kun poikakin vielä nukkui.

Viestiteltiin naapurin ja siskoni kanssa ja sovittiin, että lähdetään yhdessä marjastamaan. Sataa ropsutteli, mutta urheina silti mentiin ryteikköön, joka on tässä yllättävän lähellä, jossa ihme kyllä kukaan muu ei ollut käynyt vielä. Oli tosi mukavaa poimia kun jutusteltiin yhdessä. Sain yhteensä 1,5 litraa vadelmaa. Pohdittiin sitäkin siellä nokksten ja ties minkä ohdakkeiden keskellä, että miksiköhän ne marjat laittaa aina talvea varten pakkaseen. Nehän pitäisi syödä saman tien, kun ne maistuvat parhaimmalta. Miksi niin vain talvella pitäisi olla marjoja. Tätä pohdin, ja jätinkin yhden kipon sitten huomiselle. Poika saa maistaa vadelmaa ja teen lopusta kiisseliä. Pari kippoa kuitenkin menee pakkaseenkin. Pakkasessa on viime kesän punaista ja mustaa viinimarjaa, ne täytyy keittää mehuksi. Tämmöistä tänne. Mustikkaan vielä pitää päästä.

Siskon kanssa ajeltiin meille kun saatiin tarpeeksemme poimimisesta, juotiin kaakaota ja juoruiltiin. Iltapuuroaikaan mies saapuikin pojan kanssa mummulasta ja alettiin iltapuuhiin. Poika on niin hauska, kun aletaan vaihtaa vaippaa ja yökkäriä. Poika oikein haastaa leikkiin ja siihen, että häntä nauratetaan. Aina kutitellaan ja leikitään, että olisi sitten kiva mennä nukkumaan, iloisena.

Mamma sitten lötsähti sohvalle puhelimen ja kaukosäätimen kanssa, iskä nukutti pojan ja simahti pian itsekin.
Aikamoinen selostus tästä päivästä:)