Vauva-arki on jo nyt pyörinyt puolentoista viikon verran tässä kotosalla ihan kivasti. Kaikki sujuu ihan hyvin, tosin yöt on näin vanhalle :) jo hitusen väsyttäviä. Silmät ristissä imettelen öisin. ihan alkuun vauva kukkui yli parikin tuntia yöllä killitellen valveilla. Nyt muutamia öitä on mennyt niin, että on syöty ja sitten hetki hyssytelty ja vauva sitten nukahtaa. Pari tuntia-neljä tuntia on unien pituus aina kerralla. Et toisaalta ihan ok. Näin on vielä helpohkoa kun mies on kotona. Vaan mitäs sitten kun mies menee töihin ja heräilen yöllä vauvan kanssa ja sitten kun poika aamulla herää niin sitten täytyykin jo nousta. No, siihen on vielä pari viikkoa...Katsotaan sitä sitten.

Neuvolassa käytiin jo kertaalleen, äitiysneuvolaterkka kurkkasi navan, johon tyngän lähdettyä jäi pieni joku suonen pätkä töröttään ja sinne alle on tosi vaikea topsilla päästä, lähteeköhän se ikinä siitä töröttämästä. Kun se tynkä irtosi (poika odotti sitä tosi paljon) niin poika pomppi sängyllä ja huusi noin tuhat kertaa "Napatynkä!". Se oli napatyngän lähtö-tanssi!

Silmätulehduksen alkua vauvalla on ollut vähän. Saatiin nauvolasta siihen resepti. Nyt vaan itse sitten lääkäriksi ja päättämään onko se tarpeen aloittaa vai ei..

Täytyy sanoa, että uudelleensynnyttäjät jätetään ainakin sairaalan osalta aika lähes ohjeitta.Oltiin siellä yhden toisen äidin kanssa vähän niin kuin säilössä pari päivää ja sitten meidät vapautettiin. Sanottiin, että katsokaa tv:stä ysikanavalta ohjevideo ja lukekaa huoneessa olevat kansiot. No, kaikki on onneksi sujunut ihan kivasti, pienen alkukankeuden jälkeen.

Oli muuten taas kiva kotiinpaluu sairaalasta, kun oli lohi ja perunat tulossa, kahvit ja pullat tarjolla. Mummu ja vauvan tuleva kummitäti olivat laittaneet valmiiksi. Mukava juttu kyllä! Eikä sitten muuta kuin kodin arkihommia pyörittämään, nyt vain mukana pieni vauvantuoksuinen paketti!

Vieraita on nyt käynyt, vaikka puolet on joutunut perumaan kun on olleet kipeinä. Räkätautia monessa eri muodossa pyörii lähipiirissä.

Pari kertaa olen käynyt oikein ulkonakin, heti toisella kerralla sain rintatulehduksen.. Kuume nousi illaksi, mutta sain ihan kotikonstein sen lähtemään. Onneksi!

Täällä kotona on oikeastaan aika mukavaa. Kun miehen kanssa kaikki hoidetaan niin hienosti menee. Kun saiskin jatkaa näin koko talven, olis mahtavaa!

Poika on niin upea isoveli, että! Tuntuu tykkäävän vauvasta ja aina kun vauva itkee niin poika on heti silittämässä päätä ja sanomassa:" Ei hätää vauva, isoveli tässä." Poika puhuu vauvasta, että sen nimi olisi Elisa. Mistä lie keksinyt, mutta ei paha ehdotus ollenkaan. Tulee vaan niin Elisa-firma mieleen, että ehkei sitä sitten anneta nimeksi.

Poika on muuten oma itsensä taas alun levottomuuden jälkeen. Nykyään poika esittää olkkarissa Satu Sopasta. Pojalla on (ohjelmasta Lauludiplomi) kädessään "käskä" jolla se heiluttaa mua kohden ja silloin mun täytyy aina laulaa Sambalele-laulua. Tai jotain muuta lastenlaulua, mitä se milloinkin keksii. Tämä "käskä" eli Muumitaloteltasta irrotettu muoviputki on siis pojan oma kapellimestarin keppi, sillä sitten ohjaillaan laulua. Toinen suursuosikki on leluista kitara. Sitä soitetaan milloin mitenkäkin päin, harvoin kuitenkaan oikein päin. Kitara on milloin basso, milloin viulu, joskus myös kitara. Aina kun telkkarista tulee musiikkia, haetaan kitara ja sitä sitten soitellaan.

Vahakynät on suosittu lelu myös. Yksi aamu poika leikki kynillä, ja kolmen tunnin sisään kynät olivat 1) pakoputkia 2)kastematoja 3)ruuvimeisseleitä 4)kuulottimia (eli päähän laitettavia mikrofoneja) 5) rumpukapuloita. Että mielikuvitusta löytyy kyllä. Nykyään kynät on lähinnä noita kuulottimia, eli poika asentaa kynän korvasta suulle, pitää siitä siis toisella kädellä ja toisessa kädessä on tämä "käskä". Eli show on valmis!

Uhmaakin riittää! Kaikki siirtymävaiheet on yleensä niiiiiiiiiiiiiin hankalia. Eli kun aletaan syömään, kun aletaan pukemaan, kun mennään nukkumaan tai kun mennään vessaan. Joka kohdassa neuvotellaan ensin, joskus hyvin tuloksin, joskus juostaan perässä sohvan taa tai vastaavaa.. Äidin ja isän hermot on joskus kovalla koetuksella. Kai tässä oppii kärsivällisyyttä tai jotain. :)

Vauva voi hyvin. On jo kasvanut vähän ja voimistunut. Äänenkäyttökin on voimistunut. Viime yönä naapurit sai meiltä vähän ääninäytteitä. Mutta pääosin vauveli on ihan tavallinen pariviikkoinen. Syö, kukkuu ja nukkuu. Katselee jo paljon ympärilleen ja on sanonutkin jo "gääää" ja "guuuuuu". Ja oikein kiinnostuneena tarkkailee ystäväänsä keltanaamaa hoitopöydällä, eli sitä keltaista nauravaa naamakuvaa. Sekin on jo saanut vauvamaisen tervehdyksen.

Tällä viikolla lähdetään sitten ulos vaunuttelemaan. Mukavaa.

Eilen isänpäivänä tehtiin pojan kanssa hieno aamupala isille pöytään. Vauva sai jäädä nukkumaan ja me herkuteltiin superaamupalalla. Poika halusi itse laulaa (äiti ei saanut) isille ja halasi isiä onnitteluiden kanssa. Myöhemmin syötiin jätskiä ja iltapäivällä lähdettiin taatalaan. Se olikin vauvan ensimmäinen kyläilymatka. Ja lähes koko kyläilyn ajan vauva nukkuikin. Taataa onniteltiin ja kaffiteltiin oikein olan takaa. Mukavaa oli vähän poistua kotoa kyläilemään.

Nyt menen sohvalle vähän pötköttelemään ja syön vähän suklaata.