En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut ja aina mietin, että en jaksa nytKÄÄN kirjoittaa kun on niin paljon kirjoitettavaa. Mutta jostain on aloitettava enkä jaksa mennä vielä nukkumaan vaikka pitäisi.

Kevät viiletti vauhdilla ja päiväkoti oli pullollaan ihania retkiä ja matkoja ja touhuja lapsilla. Vaikka mitä luontoretkeä oli ja pojan ryhmä teki teatterimatka Risto Räppääjää katsomaan, American Dineriin syömään ja sitten junalla takaisin kotiin. Tyttö vaihtoi nyt jo toista kertaa ryhmää päiväkodissa, aina isompien ryhmään kehitys kulkee. Nyt on jo niin iso, että pääsi yläkerran ryhmään! Vau!

Eskarin päätösjuhla oli hieno ja liikuttava. Poika esiintyi hienosti taikurina ja hänet myös taiottiin apinaksi, siitä onneksi myös takaisin meidän pojaksi :) Hauskoja juttuja oli. Lopuksi saivat ruusut ja lauloivat  Lasken matkaan leijan kauneimman. Se on hieno ja herkistelevä laulu ja olo oli tosiaankin haikea kun ajattelee, että siinä oli meidän pojan päiväkotiura lopuillaan. Ja isojen maailma kutsuu. Ei vain tajua, että miten nämä vuodet näin menee. Toisaalta niin hienoa, että kasvaa ja tulee vaikka mitä hienoa ja uutta elämään. Toisaalta tuntuu taas niin pusertavan musertavalta, että meidän pieni poika on jo noin iso, eikä enää sellainen pieni. No mutta, ryhdistäydytään. Ajatellaan, että aika aikaa kutakin ja nautitaan joka vuodesta. On meillä vielä tuo pieni tyttönen, joka ei hänkään nyt sitten enää niin pieni ole. On kasvanut pituutta ja muuttunut jo ihan isoksi tytöksi. Juttua tulee ja taitoja on karttunut. Mahtavasti jo pyöräilee ja tekee isoveljen perässä lähestulkoon kaiken. Kyllähän nuo tappeleekin, mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Me tehtiinkin tämän lasten "isouden" innoittamana matkavaraus. Lähdetään syksyllä ekalle ulkomaanmatkalle Kreikkaan. Tässähän oikein odottaa tuota syksyä jo, kun ajattelee, että päästään reissuun. Toisaalta kyllä hirvittää. Ihan tosissaan, että miten se menee ja entäs se lentäminen.. Lentokoneet on kamalia paikkoja. Saattaa olla toinenkin ulkomaanreissu tiedossa tässä vuoden sisään, mutta siitä sitten lähempänä kun siitä saadaan varmuus.

Kun nyt sitten tuo poikasemme aloittaa koulunkäynnin syksyllä, niin kesälomathan pitää sijoittaa loppukesään. Joten minä vielä työskentelen kaksi viikkoa... ja sitten alkaa loma. Miekkonen jo lomailee, huomenna ensimmäinen virallinen lomapäivä. Kaksi viikkoa saadaan yhdessä perheen kesken painattaa, sitten olen vielä kotona kun koulu alkaa.

Aika jännittävää touhua syksyllä tiedossa. Tuntuu mahdottomalta, että tuo poitsu tuosta itse lähtisi kouluun, olisi ajoissa koulussa kaikki tarvittavat mukana, ulko-ovikin kiinni painettuna ja avaimet mukana, oikein pukeutuneena. Mutta kun kaikki muutkin on siinä onnistuneet, niin eiköhän meidänkin poika siinä onnistu, fiksu poika kun on, mutta niin kekseliäs ;)

Tänään vietettiin tytön nimipäivää. Piti tulla vieraita meille, mutta kun tytteli meni ja oksensi edellisenä iltana, niin epäiltiin, ettei meille kukaan halua ja lähdettiin mummun mökille. Mummu kun ei masutautia pelkää. No, tyttö oli ihan virkeä ja jaksoi touhuta, joskaan ei syönyt juuri mitään. Meillä olikin tosi mukava päivä. Ensin herkuteltiin mummun tekemillä ruoilla ja sitten leivottiin vähän kakkua ja käytiin uimassa. Tytsy sai nimpparilahjaksi toivomaansa himpettatavaraa, eli prinsessa tavaraa eli kellukkeet ja uimarenkaan prinsessateemalla. Poika halusi antaa siskolleen uimapatjan ja saippuakuplia. Voi onnenpäivää kun tyttö availi paketteja! Sai mummulta vielä oman suklaalevynkin. Kaikkia noita uimavempeleitä sitten kokeiltiin tietenkin mökillä ja prutattiin vedessä. Sitten syötiin törkeät määrät mansikkakakkua ja ryystettiin kahvetta hienossa kesäfiiliksessä. Mummu vielä rakenteli lasten kanssa veneet ja niitä sitten kokeiltiin rantavedessä saunan jälkeen. Me tytöt vain saunottiin, pojat halusi vain kiuasmakkaraa.

Kyllä tämä Suomen kesä on ihan sanoinkuvaamattoman hienoa aikaa. Aivan ihania, tunnepitoisia onnenhetkiä koetaan. Usein noiden penskojen kautta kun näkee, että ne niin nauttii. On tää vaan niin ihanaa aikaa.