Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidillisille tyypeille!!

Mun eka äitienpäivä!!! Jee! Tuntuupas kivalta!!

Aloitettiin jo eilen äitienpäiväjuhlinta! Anoppi tuli vahtimaan poikaa ja mies vei sitten mut syömään meidän entiseen lähiravintolaan Coussiccaan. Oli kyllä tosi hyvää ruokaa, sisäfilepiffiä voi-kermakastikkeella ja valkosipulivoilla sekä aurajuustoperunoilla. Täytyy sanoa, että voin suositella!!! Pihvi oli tosi hyvää ja lisukkeet arvatenkin myös. Jälkkäriksi lime-valkosuklaajädee! Muutenkin oli niin kiva mennä syömään kun oikein mies halusi viedä ja antaa vielä lahjankin jo etukäteen:)
Me ollaan ostettu kaikki meidän korut, nämä kihla- ja vihkisormukset, huomenlahjat, kummilahjat yhdestä liikkeestä Tampereen Kalevasta. Siellä olin viime kerralla ihastellut tätä rannekelloa. Vanha kelloni oli aika naarmuinen ja rupsahtanut, rannekekin irtoili vähän väliä. Nyt sain sitten uuden, hienon, kultaisen kellon (tai kullatun) ranteeseeni. Olin aivan liikuttunut ja mykistynyt kun ihastelin ranteessani tätä hienoa kapistusta! Kelpaa sitä nyt aikaa tiirailla vähän väliä! Kiitos vain isännälle tästä hienosta lahjasta! Kyllä jäi ensimmäinen äitienpäivä mieleen. Ja satun vielä muistamaan, että ei ollut kovin halpa tikitin. Muutenkin on rahanmenoa ja näin sitten kuitenkin ykkösprioriteettina minun eka äitienpäivä! Hui, että on liikkistä!

Ja täytyy sanoa, että eipä mulla hienompaa arvonimeä ole vielä tähän mennessä ilmaantunut, kuin tämä ÄITI-titteli. Varsinkin kun ihan itsestään selvä tämä titteli ei ollut, sitä sitten osaa arvostaa vielä enemmän! Pojan myötä on kyllä elämä muuttunut ja niiiiiiiiin paljon posiviitisempaan suuntaan. Onpa tällä munkin elämällä joku järki, pitää pitää huolta tuosta nauravasta pienestä. Voi kun kaikki vaan menis hyvin meidän omalla vauvelilla sitten isompanakin.

No niin, takaisin maan pinnalle:) Näin sitä siis juhlistettiin äiskänpäivää jo lauantaina. Illalla kun poika oli jo treffannut Nukku-Masan mä otin lasin punkkua ja söin suklaata ja katseltiin miehen kanssa Euroviisuja. Herranjestas, mitä sontaa taas kerran. Mies sanoi, että oli lukenut jostain, että jos nyt voittaa joku pelleilybiisi, niin Euroviisujen uskottavuus menee... Siis mikä uskottavuus?!?! Mä en ymmärrä, onko nää biisit ja esiintyjät todella näiden maiden parasta antia?!?! Irlannista luulisi löytyvän vähän parempaakin tarjontaa. Ukraina... no joo, saipa ainakin nauraa..tai edes hymähtää pari kertaa. Englanti, niin, enpä voi sanoin kuvailla tätä lentoemäntätouhua. Venäjä yritti TaTu (vai mikä se oli)-meiningillä.. "laita kirsikka kaakkuuni, saat maistaa piirakkaani". Niin. Mitä tähän voisi enää sanoa. Eipä juuri mitään. Hanna oli ok miinus. Eläytyi ihan liikaa mun mielestä. Biisi turhaa lurinaa, eikö parempaan muka musiikin "ammattilaiset" pysty?
Kauhee miten mä nyt haukun noi, mut näin se mun mielestä on. Olikohan se Saksa, joka jazzillaan oli ihan hyvä. Olihan se Serbia ihan joo hyvä, muttei mitenkään ylitse muiden. Niin, Unkari oli muistaakseni mielestäni ihan jees.

Tässä kritiikkiä kerrakseen. Saihan sitä yhdeksi illaksi jotain katsottavaa ja blogiin aihetta.

Tänään aamulla sain aamusella ensin vuoteeseeni pienen pojan riehumaan. Sitten sain kahvit ja voikkarit:) Aika hauskaa. Jouduin kyllä vähän antamaan ohjetta kahvin keittoon. Mies kun ei kahvia juo, niin eipä sitten paljon keittelekään. Et aivan yllätyksenä ei aamiainen vuoteeseen tullut, mutta ihanaa se oli silti!!

Puuhattiin aamutoimet ja suunnattiin auton nenä kukkakaupan kautta kohti anoppilaa. Siellä anoppi odottelikin jo! Sai lahjaksi kahvinkeittimen. Sillä sitten keiteltiin kaffit ja nautittiin äitienpäiväkaakkua. Muutoinkin juteltiin ja touhuttiin siinä sitten! Kävin vaa´allakin.. no, ei siitä sen enempää.. niin, paitsi, että ei paino juuri noussut ole onneksi, mutta sais olla vähän pudonnut. Ei näillä kaakuilla:)

Anoppilasta ajeltiin meidän möksälle, jossa äiti jo odottelikin. Puuhommissa siellä olivat jo siskoni miehensä ja haukkujensa kanssa. Samoin vanhempi veljeni tyttönsä kanssa. Möksällä on puita kaadettu ja sieltä sitten niitä raivattiin ja hakattiin ja lastattiin. Tai siis jotkut raivas, hakkas ja lastas. Meillä ei puita tarvita joten emme niitä sitten lastaile. Onniteltiin äitiä, lahjottiin kukalla, kirjalla ja "kukkapurkilla". Äiti oli laittanut meille sapuskaa, herkkunakkikastiketta perunoilla ja kaikenlaisilla lisukkeilla. Jälkkäriksi kaffit ja jädet ja pullat ja keksit.
Toinenkin veljeni vaimonsa kanssa pelmahti paikalle sopivasti kahveille! Kiva kun jaksavat kaukaa etelä-Suomesta ajella aina meitä muita landepaukkuja tapaamaan.

Poika laitettiin vaunuun nukkumaan ja nukkuikin pari tuntia ihan keskellä toimintaa umpiunessa onnellisena. Kai linnun laulu ja maaseudun haisut saavat pienen pojan nukkumaan ihanaa unta luonnon helmassa:)

Oikein mukavaa olikin! Täytyy sanoa, että kiva kun on tällänen iso perhe ja paljon sisaruksia! Se on rikkaus sekin!

No niin, tässä kirjoitellessa pelikin loppui, Suomi hävisi, tai sai hopeaa siis. Näin sitten kävi tällä kertaa. Mä en seurannut pelejä. Et silleen ei niin väliä mulle.

Joo, eipä muuta kuin meen nukkuun, jotta jaksan huomenna taas touhuta pikkutouhuajan kanssa.Hei vain!