On sitten viikko vierähtänyt edellisestä tekstistä. Aletaas kerrata viikon tapahtumia..

Tiistaina lähdin vauvan kanssa käymään mummun työpaikalla. Mummu esitteli innokkaana poikaa kaikille työkavereilleen, joita vain käytävillä nähtiin. Poika käyttäytyikin oikein mallikelpoisesti. Käytiin sitten myös syömässä yhdessä lounaspaikassa jouluruokaa. Hyvää oli näin ennen jouluakin tuo jouluruoka. Kiitos mummulle lounaasta!
Mummu kun kuitenkin teki töitäkin, niin me sitten lähdettiin kaupungille shoppailemaan ja siitä kaarrettiin sitten omalle työpaikalleni. Siellä sain aikaa vietettyä monta tuntia. Poika näytti parhaat puolensa ensin nukkuen, sitten syöden ja jutustellen työkavereiden kanssa. Pääsi sylistä syliin. Mukavaa oli poiketa katsomassa tuttuja. Sain myös samalla reissulla purentakiskoni mukaan, sitä hiottiin ja nyt saan alkaa sitä käyttämään. Kiva kiva:)
Bussilla sitten suunnattiin kotiin ja ekan kerran poika alkoikin bussissa availla silmiään ja vähän kitistä. Eipä enää huvitakaan niin nukkua bussimatkoja tai vaunuissa yleensä.

Keskiviikkona lähdettiin vaunuttelemaan kaverin kanssa. Kierrettiinkin pitkä lenkki ja jutusteltiin paljon. Pohdittiin siinä, että koska kerettäisiin Ideaparkkiin ja päätettiin, että jos vaan miehelleni käy, niin suuntaamme sinne samana iltana. Ja näin kävi, kaara alle ja Ideaparkkiin. Ekana hokasimme tuon ihanan sisustusliikkeen. Siellä oli kiva kierrellä, tuli jouluinen olo, sen verran oli joulukrääsää tarjolla! Yleensä ottaen Ideapark on täynnä noita sisustusliikkeitä, kuinkahan vaan ne kaikki pärjää siellä. Muuten ihan tykkäsin paikasta, sain ostettua joululahjoja tosi hyvin. Kahviteltiinkin kaverin kanssa, sekin oli oikein ihanaa. Siellä oli vielä joku artisti laulamassa joululauluja, tuli ihan kiva joulufiilis.

No, yöllä sitten huomasin taas, että kiva, vasen rinta on kipeä ja mua palelsi. Lämpöä oli jo 38,2. Aamulla kipu vain lisääntyi. Ei muuta kuin kauheasti lämmittelyä ja imetystä... kova yritys oli, ettei rintatulehdus sitten paukkaisi päälle. Kaveri tuli kylään päivällä vauvelinsa kanssa. Meidän piti mennä kävelemään, muttei sitten menty. Illalla tuli vielä kaveripariskunta kyläilemään ja siinä kohtaa ilmeisesti vielä oli ehkä lämpöä vähän kun paleli. Tätä kaveripariskuntaa ei pitkään aikaan oltu nähtykään, oli kiva nähdä kyllä. On heillä uusia tuulia puhaltelemassa työelämässä, tsemppiä vaan elämänmuutoksiin heille! Ihanat huovutetut joulutossut vauva heiltä sai, ja pehmokoiran!

Perjantaina aamulla sitten soittelin lääkäriaikaa, saisi sitten lääkäri päättää tarvitaanko antibioottikuuria vai ei. Aivan hölmö tuo terveyskeskussysteemi. Ensin jonotin (maksullinen jonotus..) linjoille vaikka kuinka kauan, sitten kerroin asiani ajanvaraukseen, joka - ylläri - ilmoitti, ettei lääkäriaikoja ole. Käskettiin mennä sairaanhoitajalle. Lähdin sitten vauvan kanssa hoitajan luo, jonne tietty oli jonoa, tunnin verta odoteltiin ja pääsin sitten selittämään asiani hoitajalle, joka totesi, että lääkärillehän sun pitää päästä... Niinpä. No, lääkäri ottaisi mut vastaan puolen tunnin kuluttua. Pääsin sinne sitten ja lääkäri mielellään määräsi reseptit ja oli sen oloinen, että "onko muka jotain kysyttävää vielä". No, ajattelin, että enköhän sitten pärjää tälläkin. Mutta ilmeisesti toimin lämmityksien ja imetysten kanssa ajoissa, lämpöä ei enää tullut eikä rinta ole kipeä, joten ehkä vältyin tällä kertaa antibioottikuurilta. Mä en oikein noista antibiooteista välitä kun saan niistä niin usein lisähaittoja vaan.

En tiedä mistä nuo rintatulehdukset mun löytää, kun ulkonakin pidän hirveää lämpöpanssaria päällä. Kai se sitten vaan jostain mut löytää.

Perjantaina piti mennä kaupungille jouluostoksille kaverin ja pojan kanssa, mutta en uskaltanut lähteä ja ottaa riskiä kun oikein pelkään tuota rintatulehdusta. Harmitti kauheasti kun piti reissu perua. No, tulee noita uusiakin päiviä, toivon mukaan ainakin.

Tänään lauantaina mies lähti Teivoon ja tipautti minut ja pojan kaverille kylään. Siellä olikin mukavaa jutella oikein livenä kaverin kanssa. Tässä perheessä on kolme poikaa ja pienin heistä otti ensimmäisiä askeliaan ilman tukea!!!!! Otti sitten samantien 11 askelta!!! Aika hienoa!
Niin, kiitos vaan kaverille myös hyvistä joulutortuista! Oli niin kiva juoda teetä ja syödä monenmonta joulutorttua, jotka oli koko porukan voimin leivottu ja sakarat hienosti aseteltuina!:) Oli perinteistä torttua, mutta myös enkeliä ja muita hienoja kuvioita:)

Nyt on vähän väsy, pääsisköhän päikkäreille. Vois yrittää salaa köllähtää tohon sängylle. Vaikka poika onkin nukkunut tosi kivasti viimeisen viikon, silti se uni on aika katkonaista, joten päivällä vähän väsyttää. Hohhoi siis. Niin, ja jospas sais kirjoiteltua tännekin vähän useammin nyt taas..