Niin, siis tosiaan..Pikkuinen poika tuli maailmaan tismalleen laskettuna aikana:) Itse asiassa viimeksi kun kirjoitin, niin supistukset olivat jo alkaneet, mutta en uskaltanut niistä kirjoittaa kun ajattelin koko ajan, että vielä ne tästä hiipuu, ovat vain "säikyttelyä". Vaan eivätpä olleet, yhdentoista aikaan illalla muuttuivat säännöllisiksi ja kotosalla kärvisteltiin aamuyöllä noin klo 4-5 saakka. Päätettiin sitteä lähteä synnytysvastaanottoon silläkin uhalla, että jouduttaisiin palaamaan takaisin. Taysin pihassa jätettiin auto hieman kauemmas hyvään parkkiin, saisin vähän raitista ilmaa matkalla synnärille..fiksu veto:) Kävely kävi aika hitaaksi, se matka tuntui ikuisuudelta kun piti jäädä parin metrin välein kipristelemään kippuralle. No, synnytysvastaanotossa sitten tilanne katsottiin ja kohdunsuu olikin jo auki 2-3 cm. Siitä päästiin sitten hyvin jo pian synnytyssaliin. Kuvittelin supistuksia jo aika koviksikin..mutta taisin alitajuisesti tietää, että muuttuisivat vielä JONKIN VERRAN pahemmiksi. Aluksi istuskelin kiikkutuolissa, mies havitteli sänkyä:) No, siihen sänkyyn MINÄ aika pian kiipesin ja kun supistukset pahenivat sain kaverikseni toiseksi parhaan ystäväni, ilokaasun. Se oli tosi hyvä juttu! Sain jopa torkahdeltua supistusten välissä, mies torkkui keinutuolissa.
No, vedet eivät olleet menneet sitten aamyhdeksään mennessä ja sitten kalvot puhkaistiin. Sen jälkeen supistukset muuttuivat hirveiksi! Ilokaasua meni varmasti yliannostus. Tuntui, että menen kohta shokkiin, jos ei mitään tehdä.. Sitten kohtasin parhaan ystäväni, epiduraalin!! Joku tosi nuori anestesialääkäri tuli laittamaan sen minun kiskoessa hysteerisenä ilokaasua ja siitä eteenpäin olo olikin taivaallinen!!! Sen ansiosta ei ollutkaan oikeastaan enää mitään ongelmaa! Siinä odoteltiin sitten kohdunsuun avautumista tarpeeksi ja se kävikin kohtalaisen nopeasti oksitosiinitipan avulla. Sitten sopivassa kohtaa sain alkaa ponnistaa, aluksi vähän pikkuhiljaa, että saatiin vauvan pää mahdollisimman alas jo valmiiksi. Sitten sain luvan ponnistaa ihan oikeasti ja täytyy sanoa, että olipas helppoa!!! Kätilö oli sanonut, että ei voi luvata ponnistusvaiheesta kivutonta ja siinä täytyy yleensä todella tehdä töitä. No, minusta tuntuu, että ei kyllä paljoa tarvinnut, kun jo näin pään yllättäen jalkojen välissä. Mies siellä kurkki jalkopäässä mukana. Siitä ei sitten kauaa kestänyt kun koko poika heilui silmieni edessä. Olin ihan äärettömän liikuttunut siinä kun rimppakinttupoika tuli maailmaan! Ekana näinkin vehkeet. Poika sitten heti pissasi päälleni:) Hetimiten sain vauvan paidan alle ja siinä sitä sitten miehen kanssa hämmästeltiin! Oli se vaan tosi liikuttavaa!!! Siitä sitten aikamme ihmeteltyämme vauva vietiin pesulle ja muihin juttuihin. Painoa olikin kertynyt kunnon 3220 g ja pituutta 49 cm. Ihan hyvänkokoinen vauva oli, vaikka niin pientä povailtiin. Vauva pestiin ja puunattiin ja laitettiin kapaloon ja siitä vauva pääsikin isän syliin! Salissa syötiin ja minä kävin suihkussa ja siitä sitten suunnattiin osastolle. Hauska juttu oli se, että hyvä kaverini sai seuraavana päivänä ihanan pienen tyttövauvan, ja minulta kun lähti huonekaveri tiistaina niin tekstailin kaverille, että toivoisi pääsyä samalle osastolle. Hän pääsikin, ja samaan huoneeseen. Siellä on nyt pidetty sitten "hotellia" tämä viikko! Uskomaton tuuri!

Yleisesti ottaen Taysissa kaikki toimi hyvin ja henkilökunta oli mahtavaa (no, pari poikkeusta, niitähän aina löytyy)! Meidän kätilö oli aivan mahtava!! Tosi hienoa kun joku todella haltsaa hommat!!

Ja miehen paikalla olo oli ihan ehdotonta! Mitään hierontoja en salissa kaivannut, mutta henkistä tukea ja mukana oloa kyllä! Muutenkin mies on ollut mukana "menossa" täysin sydämin. Ihana mies!!
Täytyy sanoa, että hyvä kokemus oli tämä synnytys, vaikka muutama kohta siinä olikin aika hirveä! Hyvä mieli jäi tästä kokemuksesta.

Nyt ollaan kotona, oltu muutamia tunteja ja on aika jännää jotenkin. Aika meijerimäinen olo on väliin kyllä:) On niin outo tunne tämä, että meillä on täällä tuollainen ihana pieni poika! On ollut kiltti ja suloinen tähän asti ainakin! Väliin tietty kitisee mutta pääosin siis nukkuu ja syö, kuten tuon ikäisen kuuluukin!

Kiitos kaikille onnitteluista! Nyt alkaa sitten vauva-arki, Sinappitehdas pyörähtää käyntiin toden teolla:)