No niin, nyt me ollaan sitten virallisesti asunnottomia! Pyydettiin viideltä asunnonvälittäjältä arvio meidän asunnosta, valittiin se, joka eniten halusi pyytää ja näin pidettiin eteisrempan ja perusteellisen (kiitos äiti!) siivouksen jälkeen ensiesittely. Viisi katsojaa oli. Kolme niistä uteliaita naapureita kaiketi ja yksi pariskunta, joka teki heti tarjouksen, mikä oli niin hyvä, että se hyväksyttiin. Kaupat tehtiin perjantaina. Näin ollen, meillä ei nyt ole asuntoa. Huhtikuun loppuun mennessä pitäisi muuttaa pois. Saa nyt nähdä löydetäänkö ihan omaa asuntoa vai mennäänkö vuokralle. Laitettiin jo vuokrahakemus menemään varmuuden vuoksi. Inhottavaa se olisi, ylimääräinen muutto.. mutta eipä se nyt maata kaada sekään sitten. Ei sitä viitsi kiireessä mitään sinne-päin-asuntoa ostaa kun siinä olisi tarkoitus sitten asua monen monta vuotta.

Kipeitä ollaan oltu, tai perheen miehet on olleet. Minä en vielä ole sairastunut.

Kovin on hektistä ollut meno. Josko nyt sitten vähän helpottaisi kun saatiin asunto myytyä.