Haa, tänä aamuna tytteli heräsi vasta miehen kellonsoiton jälkeen. Ihmeellistä! Itsekin siinä heräilin ja taas hetki pötköteltiin viltin alla odotellen silmien aukeamista. Ja aukesihan ne kun hetken odotteli. Ei muuta kuin sitä aamupalaa kaikille ja kerhoeväät pojalle. On hieno Cars-eväsrasia ja samanlainen kerhopullo kuin itselläkin aikanaan oli. Yleensä evääksi pilkon hedelmää, kurkkua ja leipä/keksi. Ja jos jotain spesiaalia kaapista löytyy niin sitten ylläripylläriksi sellaista. No, kuten jälleen kerran meille tuli kiire. Sanon sen sata kertaa, että "aletaans pukea" mutta ei, lapset ei voi ikinä alkaa pukemaan ensimmäisestä käskystä. Vasta sitten kun korotan jo ääntäni niin poika alkaa pukea ja sitten jo ollaankin vähän myöhässä. Nyt pakkasin tytteli vaunuun vällyjen väliin kun oli pakkasta -22. Sinne vain kyytiin ja poika kävellä tepsutti mun kanssa. Nähtiin matkalla naapurikin. Siinä jutellessa aamun kiireinen kireä ilmapiiri vähän hellitti ja päästiin kerhoon hyvillä mielin.

Poika jäi tyytyväisenä kerhoon. Aina annetaan halit, suukot, nenunenut ennen kuin lähden. Vielä ovelta poika kysyy joskus, että "mitä te teette sillä välin kun mä olen täällä". Eli on vähän huoli, että jos me tehdäänkin jotain kivaa sillä välin. Nyt ei tosiaankaan tehty mitään kivaa. Taaperrettiin terveyskeskukselle hakemaan reseptiä ja papereita muutenkin. Tytön nassukka oli aluksi punainen ja sitten nenänpää alkoi jo vähän vaaleta. Yritin viltillä lämmittää naamaa eikä kai toivottavasti paleltumia tullut. Lämmiteltiin vähän terveyskeskuksella. Siitä suunnattiin sitten apteekkiin, jossa tyttö nukahti vaunuun. Paha moka, tytön kannalta. Käväisin nimittäin Katajan leipomossa pullakahveilla ja jäi tyttö ilman pullaa. Lueskelin lehteäkin siinä jonkun aikaa. Perehdyin vähän näihin kuntaliitosjuttuihin. Mitähän mieltä niistäkin sitten olis. Hmm. En nyt heti innostunut asiasta. Tytteli nukkua pössötti ja siirryin seuraavaan kauppaan eli Nansolle. Siellä oli muuttomyynti. Löysin sukkahousuja vain. Sitten jo typsy heräsi ja lähdettiin kävelemään kerhoa kohti. Vähän matkaa typykin käveli, mutta halusi pian jo takaisin lämpimien vilttien väliin.

Haettiin poika kerhosta. Olivat askarrelleet ystävänpäivälahjan. Se oli tosi hieno kirjanmerkki. Kerhon täti sanoi, että sen voi lapset sitten antaa ystävälle, tai äidille, kuinka vaan. Ja MINÄ SAIN SEN! Poika halusi antaa sen minulle. Hetki ihasteltiin valtavan ihanaa kirjanmerkkiä jossa oli tosi kivoja kuvia ja omakätinen allekirjoituskin. Ai että mä olin onnekas kun olin ekana jonossa saamaan pojalta ystävänpäivälahjan!

Käveltiin kotiin. Matkalla jutusteltiin postikustin kanssa. Poika näytti hienoa kirjanmerkkiä myös postinkantajalle. Sitten vain sisälle ja ruokaa pöytään. Kasvissosekeittoa oli vielä jäljellä. Onneksi. Se nimittäin on tytön herkkua. Sitä ahmittiin iso lautasellinen. Iltaruoaksi tyttö söi sitä kolme lautasellista. Taisi olla aika hyvää. Hernesoppa on toinen herkku.

Nyt ei sitten tytteli mennytkään päiväunille kun oli aamupäivällä jo nukkunut. Lapset leikkivät ja lukivat kirjoja. Mä pengoin lasten vaatekomeroita ja tein inventaarioo, että mitä tarvis hankkia. Kun saatiin hommat valmiiksi soi ovikello. Naapurin poika haki meidän junnun pihalle ja sinne painoivat. Nyt taas keskusteltiin tarkkaan mitkä ne pihan rajat olikaan. Ja taisi mennä hyvin kaaliin tällä kertaa. Kun poika tuli sisälle hän ilmoitti, että oli muistanut nyt missä sai olla. Ja kun sai kehuja, oli ihan maireana ja tosi tyytyväisen näköinen. Ah, onnistumisen elämyksiä! Ja sinne meni poika naapuriin leikkimään. Sillä välin naputtelin Hennesin tilauksen. En itselleni tilannut nyt juuri mitään kun ei sieltä koskaan tule mitään sopivaa. Lapsille usein löytyy hyvin kaikkea ja ne Hennesin vaatteet on niin kivan värikkäitä.

Sitten saatiin isäntä hikisenä kotiin. Oli ollut pelaamassa.

Sitten taas olikin jo ilta. Ei muuta kuin poika kotiin ja iltapalat pöytään. Jotenkin noi iltamenot on aina se haastavin osuus. Aletaan kaikki olla vähän väsyneitä. Ja tuntuu siltä, että jos lapset on väsyneitä niin vauhti vain kiihtyy. Sitten pärähtää. Äiti meinaan. Ja joskus isäkin. Se on joskus sen sortin sirkusta, että huhhelihuijakkaa. Tänäänkin sitten taisi pari hiusta lähteä kun hermostuin riehumiseen. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Ihan hyvällä mielin meni muksut petiin ja äiti tv:n ääreen. Töllötin Idolsin ja mun suosikin Mentalistin. Idolsissa on parasta antia Jone Nikula ja Mentalistissa tietenkin ihana Patrick Jane. :)

Ja nyt, täällä sitä taas naputellaan.

Ai niin, valehtelin teille eilen. En tosiaankaan ala enää lukemaan kirjaa Perijät. Olen jo lukenut sen. Aloin lukemaan kirjaa Ranskalainen sarja. En muista kirjailijaa, joku Irene se on. Kirja on yläkerrassa enkä jaksa hakea sitä. Joten jäätte nyt sitten vain kuumeisesti arvuuttelemaan kuka se kirjailija on..

Hyvä fiilis päivästä. Kärsivällisyyttä vois joku tipauttaa mulle vähän lisää. Laittakaas tuleen, ystävät ja sukulaiset!