Huh, mitä sohjoa ja märkää ulkona on! Mutta siinä mielessä kivaa, että kevättä on jo ilmassa ja poika tykkää kamalasti lätäköistä ja kurasta! Löytyy ulkoakin kivaa puuhaa paljon, ja aika pitkäksi aikaa, veikkaan.

Pikkumisulle pukkasi pari hammasta tässä. Kaksi alaetuhammasta siinä nyt nätisti töröttää. Ja ollaan jo maisteltu vähän perunaa ja porkkanaa. Seuraavaksi makuna mango. Ja ei varmaan mikään yllätys ole, että misu tykkää ruoasta. Suu aukeaa heti kun näkee, että lusikka lähestyy. Toivottavasti misu syö yhtä hyvin kaikkea kuin veljensäkin, joka söi jopa sushia, tofua ja wasabia sekä jälkiruoaksi inkiväärijätskiä kun käytiin japanilaisessa ravintolassa juhlimassa enon nelikymppisiä! Onnea vielä enolle! Mukava ravintolareissu oli. Monta apuria oli poitsun kanssa touhutessa, kaikki sujui ihan kivasti. Poika oli niin innoissaan matkasta. Ensin mentiin bussilla kaupunkiin, ilman rattaita, penkillä istuen. Sitten syötiin hyvää ruokaa ja tultiin taksilla kotiin! Mikä jännittävä ilta noin pienelle pojalle!

Pikkutypyn kanssa on nykyään niin helppoa. Vauva on tyytyväinen melkein aina. Jutustelee heti kovasti kun ottaa katsekontaktia ja kujertelee ja nauraa ja kiljahtelee. Kertakaikkiaan ihana tyttövauva! Ihan lumoava tapaus. En tiedä oletteko huomanneet, mutta meillä on maailman ihanimmat lapset :)

Vaikkakin tämä viikko on ollut erikoisen hankala. En osaa edes sanoa, mistä voisi johtua. Pojan kanssa on taisteltu kaikenlaisesta/kaikesta. Kaikki tehdään nurinpäin mitä äiti käskee. Eikä totella mitään. Tai no ei voi sanoa, että mitään ei totella, mutta hyvin paljon koetellaan äitiä. Ja mä kun luulin, että uhma alkaisi laantua jo. Mut huomiota huomiota huomiota, sitä tuo poika tuntuu nyt vaan niin kaipaavan. Ja mä sylittelen ja puuhaan sen kanssa minkä suinkin pystyn. Mut ei sekään tunnu ihan riittävän. Ja kun vauva herää parin tunnin välein yöllä niin monen huonon yön jälkeen ei enää äitikään ole parhaimmillaan, kärsivällisyys on kortilla. Ääk. Mutta nyt tuntuu, että pikkuisen on menty jo harmonisempaan suuntaan. Kaipa tämä tästä sitten taas lähtee rullaamaan. On vaan välillä niin huono äiti-olo, että voi että.

Mut silti, lapset on ihania ja arki on mukavaa.

Ai niin, kun tuli se 10 vuotta täyteen, sain mieheltä mukavan lahjan, platinasormuksen kultakoristeilla ja timantilla. Oijoi, se on kaunis sormus. Mies sai minulta ManU-hupparin.. mies toivoi Rukan alusasua, mutta sellaista oikeanlaista ei löytynyt.... :)

No, arki jatkukoot. Kevät on muuten paras vuodenaika!